Koronaviruspandemia on tänä vuonna laittanut monen suomalaisen päiväjärjestyksen uusiksi, ja itseni se ajoi kokonaan etätöihin.

Vaikka viittä minuuttia ennen töiden alkua heräämisessä ja ilman meikkiä yöpuvussa ”työpaikalle” siirtymisessä on puolensa, on etätyö tuonut mukanaan myös yllättäviä haasteita.

Työpaikallani käytetään sisäiseen viestintään tarkoitettua pikaviestisovellus Slackia, jossa toki on puhelu- ja videopuhelumahdollisuus, mutta niitä hyödynnetään niukasti.

Pääsääntöisesti esimiesten ja työkavereiden kanssa kommunikoidaan siis kirjoitetun tekstin välityksellä, ja tässä päästään ongelman ytimeen.

Viimeistään yliopiston viestinnän peruskurssilla minulle kävi selväksi, että ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa on sanallisen viestinnän lisäksi valtava merkitys sanattomalla viestinnällä. Siihen lukeutuvat esimerkiksi ilmeet, eleet, asennot ja äänensävyt.

Kun kaikki tämä informaatio riisutaan etätöissä pois, mitä jää jäljelle? Oman kokemukseni mukaan usein hämmennystä, ahdistusta ja epävarmuutta omasta tekemisestä.

Otetaan kuvitteellinen esimerkki. Teet työssäsi virheen, joka ei ole vakava, mutta joka tulee kuitenkin saattaa lähiesimiehen tietoon. Normaalioloissa toimistolla voisit huikata hänelle muutaman metrin päähän, että mitä tuli tehtyä. Näkisit saman tien esimerkiksi pomon ilmeestä, miten tämä asiaan reagoi. Luultavasti rauhallisesti ja ymmärtäväisesti, eikö totta?

Sen sijaan etäympäristössä joudut kirjoittamaan selonteon tekemästäsi virheestä viestimuotoon ja tämän jälkeen odottamaan, mitä pomo vastaa. Pahimmassa tapauksessa vastausta ei näy eikä kuulu. Ehdit käydä päässäsi läpi kaikki skenaariot, joita virheesi on voinut aiheuttaa. Kenties pomo raivoaa nyt kotonaan pää punaisena eikä siksi ole vielä vastannut?

Kun vastaus vihdoin saapuu, se on lyhykäisyydessään ”Ok”. Ei huutomerkkiä, ei emojia, ei edes pistettä. Pomo taitaa nyt olla tosissaan suuttunut!

Oikeasti kaikki nämä kauhukuvat ovat yleensä turhia. Todennäköisesti esimies on vain niin kiireinen, ettei heti ehdi reagoida kaikkiin hänelle tulviviin viesteihin. Tylyn kuuloinen ”Ok” tarkoittaakin oikeasti ”Okei, ei se mitään, kiitos tiedosta! ?”.

Hymiöiden ja emojien käyttöä on tutkittu runsaasti, ja esimerkiksi vuonna 2018 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että emojit auttavat lukijaa tekemään päätelmiä lähettäjän mielialasta samalla tavalla kuin nonverbaaliset vihjeet kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa.

Tuskin esimiehet kuitenkaan tarkoituksella pyrkivät mahdollisimman tylyyn viestintään, vaan usein varsinkin vanhemmille sukupolville niiden käyttö ei vain ole vielä vakiintunut osaksi työympäristössä hyväksyttyä viestintää.

Jo vuonna 2004 kirjoitetussa artikkelissa nostettiin esiin sukupolvien välisiä eroja ja suositeltiin, että esimerkiksi ennen vuotta 1946 syntyneille ei kannata lähettää hymiöitä sisältäviä sähköposteja lainkaan, kun taas 1980-luvun jälkeen syntyneille milleniaaleille viestitellessä niitä kannattaa käyttää runsaasti.

Vaikka emojien käyttö on luultavasti yleistynyt myös vanhemmilla sukupolvilla, on niiden käytössä oman kokemukseni perusteella edelleen havaittavissa merkittäviä eroja ikäryhmien välillä. Siksi työpaikoilla kannattaa varsinkin näin etätyöaikaan suositella esimiehille rohkeampaa ja runsaampaa emojien käyttöä.