Aapo Laakso päätyi hakemaan Visiirin päätoimittajaksi hetken mielijohteesta. Freelancerina toiminut yhteiskuntatieteiden maisteri ajatteli, etteipä ainakaan tarvitse jossitella hakematta jättämistä. Treyn edustajisto valitsi päätoimittajan helmikuussa 2020. Kuukautta myöhemmin koronapandemia passitti ihmiset etätöihin loppukevääksi.  

Vastavalittu päätoimittaja suunnitteli uutta mediaa omassa kodissaan. Oli alusta asti selvää, että kyseessä on itsenäinen media, eikä ylioppilaskunta vaikuta sen sisältöihin tai visuaalisuuteen.  

– Siellä on varmasti monessa kokouksessa käyty läpi, että mikä on journalistinen media, Laakso sanoo. 

Alussa Laakso työskenteli yksin. Art director palkattiin keväällä, kun lehden visuaalisuus tuli ajankohtaiseksi asiaksi. Päätoimittajan ja art directorin lisäksi Visiirissä työskentelee toimitusharjoittelija.  

Rooli esihenkilönä alkoi konkretisoitua, kun harjoittelija aloitti työssään alkusyksystä. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Laakso toimii esihenkilöasemassa. 

– Jos ei siis Gonzoa lasketa, ja sitä ei lasketa, hän huomauttaa. 

Gonzo on Tampereen toimittajaopiskelijoiden ainejärjestölehti. 

Ensimmäisen toimitusharjoittelijan työsuhde on päättymässä ja kevääksi rekrytoidaan uutta harjoittelijaa. Itsekin toimitusharjoittelun läpikäyneenä Laakso on päässyt ohjaamaan ja neuvomaan harjoittelijaa sekä miettimään pedagogisia sisältöjä työhön. 

Koronapandemia syö sisältöjä

Visiirin kolme ensimmäistä numeroa on julkaistu keskellä poikkeuksellista vuotta. Koronapandemia on vaikuttanut myös siihen, millaisia sisältöjä Visiiriin on pystytty tuottamaan. Apinalaatikossa toimitus sekä avustajat poseeraavat maskit naamalla ja juttujen keksiminen on toisinaan hyvinkin vaikeaa. Laakso kertoo, että lähes jokaisessa jutussa on “koronakoukku” – halusi sitä tai ei.  

– Se on ajan henki ja lehtihän kertoo ajastamme. 

Pääpiirteissään työskentely päätoimittaja on kuitenkin ollut sellaista kuin Laakso odotti. Lehden sisällön lisäksi päätoimittajan tehtävänä on muun muassa jakeluun liittyvät asiat sekä hallinnolliset seikat, kuten budjetin suunnitteleminen.  

Täysin yksin Laakso ei kuitenkaan joudu asioita päättämään. Visiirille on perustettu toimitusneuvosto, joka päättää lehden julkaisemiseen liittyvistä käytännöllisistä asioista, kuten ilmestymistahdista ja painomääristä. 

– Hyvä, että on ihmisiä apuna. Muuten menisi tolkuttomasti työaikaa hallinnollisiin asioihin.  

Ylioppilaslehdet täyttävät mediatyhjiön  

Visiirissä – kuten monissa ylioppilaslehdissä – on pieni toimitus. Kaikki on loppujen lopuksi päätoimittajan vastuulla, mikä tuo toisinaan kiirettä arkeen.  

– Jos jotain en ehdi tekemään, niin ei sitä kukaan muukaan tee. 

Uutta ylioppilasmediaa perustaessa tukea on tullut myös muiden kaupunkien ylioppilaslehtien päätoimittajilta. Päätoimittajilla on oma Facebook-ryhmänsä, jossa tosin ei ole hetkeen tapahtunut mitään.  

– Mutta mitään salaseuraa ei tietääkseni ole. 

Ylioppilaslehtien olemassaoloa kyseenalaistetaan tasaisin väliajoin, ja lehtiä on sekä lakkautettu että pistetty tauolle. Laakson mukaan on kuitenkin tärkeää, että opiskelijoille on olemassa lehtiä, jotka tuottavat tärkeää tietoa sekä nostavat esille epäkohtia.  

– Ylioppilasmediat toimivat Arkhimedeen ruuvina, jolla yliopistomaailmasta veivataan framille asioita, jotka eivät ylittäisi valtamedian uutiskynnystä.