Väitöskirjatutkija Sanna Laineen mukaan henkisen kaltoinkohtelun muodot perheissä ovat moninaisia, ja osa niistä on hyvin vaikeasti havaittavia.

–  Normaalin vuorovaikutuksen ja henkisen kaltoinkohtelun rajaa ei ole aina helppo tunnistaa. Lapselta saatetaan esimerkiksi vaatia liikaa tai hänen rajojaan ei kunnioiteta.

Ilmiölle on myös vaikea asettaa tarkkoja määritteitä, sillä lapsen kokemus ja kasvuympäristö ovat yksilöllisiä. Yhteistä kaltoinkohtelukokemuksille voi kuitenkin olla perheen ilmapiiri, jossa lapsi jää yksin, kuvailee Laine tutkimusaineistonsa pohjalta.

Tutkijan mukaan henkistä kaltoinkohtelua esiintyy kaikenlaisissa perheissä.

–  Henkinen kaltoinkohtelu ei rajoitu vain tietynlaisiin perheisiin. Emme puhu marginaalisesta, vaan aika yleisestä ilmiöstä.

Henkisen kaltoinkohtelun seuraukset voivat siirtyä sukupolvelta toiselle, ellei omaa kasvuhistoriaa ja lapsuutta tarkastele tietoisesti. Tutkijan mielestä ratkaisut eivät kuitenkaan ole ainoastaan yksilön vastuulla.

– Oleellista on malttaa pysähtyä ja tutkia omaa lapsuuttaan. Kyseessä on pitkä prosessi, jossa tullaan tietoiseksi ilmiöstä ja muutetaan omaa toimintaa. Peruspalvelut ja järjestöt tarjoavat myös monia palveluita, jotka tukevat positiivista vanhemmuutta, toteaa Sanna Laine.

Kuuntele koko keskustelu alta. Keskustelusta on tehty myös tekstiversio.

23.9. klo 8.40 otsikosta ja tekstistä poistettu viittaus kaltoinkohtelun yleisyyteen.