”Tyttö” ei välttämättä ole niin harmiton ilmaus kuin jotkut ehkä ajattelevat. Tampereen yliopiston sukupuolentutkija Marja Peltolan mukaan keskustelussa tulisi ottaa huomioon sekä se, identifioituuko vastapuoli varmasti tytöksi että millainen valtasuhde keskustelijoiden välillä on.

– Tyttö-sanassa ei ole vikaa, vaan kysymys on siitä, millaisen viestin se välittää sosiaalisessa tilanteessa. Silloin kun tyttö-sanaan liittyy tarkoitettu tai tarkoittamaton seuraus, joka asettaa naisen hierarkiassa alemmas, siitä tulee ongelmallinen vallankäytön väline, Peltola sanoo.

Peltolan mukaan jotkut saattavat ajatella tytöttelyn olevan jopa kohteliaisuus, jossa korostetaan esimerkiksi naisen nuorekkuutta. Yksi ilmiöön liittyvä ongelma onkin, että tytöttelijä ei välttämättä tunnista omaa valta-asemaansa, minkä takia tytöttelyyn voi olla vaikeaa puuttua.

Mahdollinen edistysaskel voisi olla nykyisten tyttöyteen liittyvien negatiivisten stereotypioiden kyseenalaistaminen julkisessa keskustelussa. Peltolan mukaan olennaista on myös, että ihmiset pysähtyisivät toisinaan miettimään omaa puhetapaansa sosiaalisissa tilanteissa. Myös palautetta on hyvä osata ottaa vastaan.

– Jokin voi tuntua harmittomalta itselle, mutta tunteeko toinen ihminen samoin? Jos loukkaavasta kielestä saa joskus palautetta, asian voi ottaa vastaan omana oppimiskokemuksena, eikä kääntää sitä loukkaukseksi itseään kohtaan, Peltola muistuttaa.

Kuuntele koko keskustelu alta. Keskustelusta on saatavilla myös tekstiversio.