Asiantuntijoiden mukaan kiusaaminen on ikuisuusongelma, josta ei päästä eroon niin kauan kuin ihmisten välillä on vuorovaikutusta. Etäopiskelun vuoksi kiusaaminen ei ole niin näkyvää kuin koronaa edeltävänä aikana, mutta ilmiö on edelleen olemassa. Kiusaamisen näkyvyyttä heikentää myös sen siirtyminen nettiin.

– Kiusaamista on välillä yhtä vaikea lopettaa kuin sotia, Tampereen kansainvälisen koulun kuraattori Kirsi Vanhanen toteaa.

Koulukiusaaminen on liian lievä ilmaisu. Näin toteaa kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkun hankevastaava Tina-Holmberg-Kalenius. Hän on sitä mieltä, että koulukiusaamisen sijaan tulisi puhua kouluväkivallasta, vaikka sitä saatetaan pitää liian rajuna ilmaisuna.

– Se, miten kiusaaminen määritellään, vaikuttaa siihen, miten kiusaaminen tunnistetaan ja miten kiusaamiseen puututaan. Meidän pitäisi keksiä suomenkielinen vastine englannin kielen sanalle bullying, joka mielestäni kuvaa ilmiötä kattavasti, Holmberg-Kalenius selittää.

Kiusaamiseen liittyy Holmberg-Kaleniuksen mukaan myyttejä, kuten se, että kiusattu on heikko ja kiusaaja on vahva. Todellisuus on kuitenkin päinvastainen.

– Kiusattuhan on nimenomaan vahva kestäessään kiusaamista päivästä, kuukaudesta ja vuodesta toiseen ja menestyessään elämässään traumaattisista kokemuksista huolimatta, hän huomauttaa.

Holmberg-Kalenius kertoo, että kiusaaminen voi olla fyysistä, henkistä tai sosiaalista. Näistä jälkimmäinen on tavallisin kiusaamisen muoto nykypäivänä, kuten Vanhanen muistuttaa.

– Kiusaaminen on nykyään hienovaraisempaa, vaikeammin havaittavampaa ja julmempaa. Se voi olla esimerkiksi ulkopuolelle jättämistä, ikävien kuvien jakamista tai loukkaavaa kommentointia, Vanhanen selittää.

Kiusaajia ei saa jättää heitteille

Hatanpään koulun kuraattori Antti Hirvonen on huomannut, että sukupuolten välillä on eroja. Poikien kesken ollaan usein suorempia ja mutkattomampia, joten pojilla kiusaaminen on yleensä hetkellinen ja fyysinen ylilyönti. Tytöillä kiusaaminen on monimutkaisempaa ja siihen saattaa liittyä pitkäkestoisia kaunoja.

Hirvosen mukaan kiusaajat eivät valikoidu sattumanvaraisesti, vaan useilla kiusaajilla on haasteita vuorovaikutuksen ja itsetunnon kanssa tai muita hankaluuksia. Vanhanen lisää, että kiusaaja voi olla myös älykäs ja sosiaalisesti lahjakas, jolloin kiusaajan motiivina on oman aseman parantaminen ja ylläpitäminen.

Holmberg-Kalenius on kiusattujen puolella, mutta hän on huolissaan siitä, että kiusaamiseen puututtaessa kiusaaja usein ohitetaan ja jätetään heitteille. Kiusaamisesta aiheutuu stressiä myös kiusaajalle.

– Tutkimusten mukaan kiusaaja ei voi hyvin myöskään tulevaisuudessa: kiusaajilla ilmenee vertaisiaan enemmän päihteiden käyttöä, rikoksia ja lähisuhdeväkivaltaa. Sen vuoksi kiusaajia on tuettava ongelmiensa ratkaisemisessa ja opitun käyttäytymisensä muuttamisessa, Holmberg-Kalenius muistuttaa.

Kiusaamistilanteita ei Holmberg-Kaleniuksen mukaan tulisi selvitellä ainoastaan kiusaajan ja kiusatun vaan koko ryhmän välillä, sillä hän korostaa, että kyseessä on ryhmäilmiö. Hänen mielestään kouluissa tulisi keskittyä ryhmäytymiseen, sillä toimivassa ryhmässä ei ole tarvetta kiusaamiselle.

– Mielestäni on harmillista, että nykyinen koulujärjestelmä ja opetussuunnitelma keskittyvät tehokkaaseen oppimiseen eivätkä jätä tilaa opettajien ja oppilaiden välisten suhteiden muodostumiselle ja inhimillisyydelle, Holmberg-Kalenius toteaa.

Hirvonen kuitenkin huomauttaa, että julkisuudessa puhutaan pelkästään ongelmista eikä tuoda esille sitä seikkaa, että enemmistö nuorista voi ja pärjää hyvin. Toivosta ei siis kannata vielä luopua.