Kymmenien tuhansien osallistujien ilmastomarssit. Lukuisat koululakot ilmaston puolesta. Elokapinan viikkoja kestävät mielenilmaukset. Joukkojen etunenässä lapset ja nuoret, vaatimassa tehokkaita ja nopeita ilmastotekoja. Tunnelmaa kuitenkin latistaa äänekäs aikuisten joukko, joka kokee oikeudekseen polkea lasten ja nuorten ilmastohuolta alas.
Asetelma on täysin irvokas. Lapset ja nuoret vaativat päättäjiltä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, mutta heidän pelkoaan tulevasta ei oteta tosissaan.
Nuoria on jo vuosien ajan arvosteltu vähäisestä poliittisesta aktiivisuudesta ja kun he viimein ottavat kantaa heille tärkeään aiheeseen, lakaistaan esiin nousseet argumentit maton alle. Esimerkiksi perussuomalaiset ovat selkeästi valinneet tehokkaamman ilmastopolitiikan vastaisen linjan ja muun muassa Sebastian Tynkkynen on kritisoinut kovin sanoin Elokapinan toimintaa ja tavoitteita.
Elämme kriittistä aikaa ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun aikakaudella. IPCC:n viimeisimmän ilmastoraportin mukaan ilmaston lämpenemisen vaikutukset ovat ajateltua nopeampia, laajempia ja pahimmillaan jopa peruuttamattomia.
Nuorten ilmastohuoli on siis täysin oikeutettua.
Konkreettisilla ja tarpeeksi tehokkailla ilmastoteoilla on kova kiire, mutta siitä huolimatta riittäviä päätöksiä niiden toteuttamiseksi ei ole vieläkään onnistuttu tekemään.
Poliitikkojen toimimattomuuteen pettyneet ihmiset ovatkin jalkautuneet kaduille vaatimaan ilmastohätätilan julistamista, jotta paine tilanteen ottamiseksi tosissaan kasvaisi. Lapset ja nuoret ovat nousseet ilmastoaktivismin keulakuviksi ympäri maailmaa. Nuorisotutkija Benjamin Bowman Manchesterin yliopistosta onkin todennut, että nuorten ilmastoaktivismista on muodostunut yksi maailman historian merkittävimmistä ja laajimmalle levinneistä yhteiskunnallisista liikkeistä.
Vaikka esimerkiksi Suomen pääministeri Sanna Marin on sanonut nuorten esimerkin kannustavan järeämpiin ilmastotoimiin, ilmastoaktivistien kohtaama viha on todellista. Lapset ja nuoret perustelevat aktivismiaan tieteellisillä tosiasioilla, mutta heidän vastustajansa asettavat oman mielipiteensä tieteen edelle.
Aktivisteja kuvataan harhaanjohdetuiksi lampaiksi. Yritetään uskotella, ettei ilmastonmuutoksesta tulisi olla huolissaan. Nuorten ulkonäköön, ikään, sukupuoleen ja olemisen tapaan takerrutaan. Järkevää keskusteluyhteyttä aktivisteihin ei kuitenkaan olla valmiita avaamaan.
On pöyristyttävää ajatella, että ilmastokeskustelussa on ajauduttu tilanteeseen, jossa aikuisilla ihmisillä on oikeus julkisesti pilkata koko ihmiskunnan etua ajattelevia aktivisteja. Nuorten pelko on todellista ja heidän epätoivostansa kertoo jotain se, että Suomi vuonna 2050 –kyselyyn vastanneista vain kuusi prosenttia uskoo ilmastonmuutoksen hillinnässä onnistuttavan.
Lapset ja nuoret perustelevat aktivismiaan tieteellisillä tosiasioilla, mutta heidän vastustajansa asettavat oman mielipiteensä tieteen edelle.
Negatiivisten tunnereaktioiden taustalla voi toki olla monenlaisia syitä. Dosentti Elisa Aaltolan mukaan ilmastoaktivismi voi herättää ihmisissä hyvin vaikeita tunteita. Nuoret ovatkin mitä ilmeisemmin osuneet kannanotoillaan sellaisiin kipupisteisiin, joiden tökkiminen voi laukaista pintaan esimerkiksi häpeän tunteen.
Häpeä voi kummuta omasta kyvyttömyydestä toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Parhaimmillaan häpeä auttaa ymmärtämään, mitä jatkossa voisi tehdä paremmin. Pahimmillaan se kuitenkin nostaa pintaan ihmisen defenssit, jolloin vaikeat tunteet purkautuvat nuorten ilmastoaktivistien haukkumisena, vähättelynä ja nälvimisenä.
Nuoret ovat myös helppo kohde purkaa omaa ahdistusta ja turhautumista. Ilmastoaktivisteille ei tarvitse olla yhtä kohtelias ja kunnioittava kuin vanhemmille ihmisille tai poliitikoille. Aikuisille tuntuu myös olevan kova pala, etteivät nuoret suostu pysymään hiljaa.
Nuorten äänelle tulisi antaa mahdollisimman paljon tilaa tulevaisuuskeskustelussa. He kuitenkin joutuvat elämään maailmassa, jossa ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat muutokset vaikuttavat niin perheenperustamispäätöksiin kuin maailman yleiseen turvallisuuteenkin.
Jos ilmastoaktivistien huolta ei oteta todesta, silloin lapset ja nuoret on petetty.
Jutussa on hyödynnetty muun muassa BIOS-tutkimusyksikön tutkija Ville Lähteen haastattelua ja Sitran muistiota “Tulevaisuususko hukassa? Nuoret ilmastoaktivistit ja keskustelu tulevaisuudesta”.