Näin kysely tehtiin
- Moreenimedia teetti kyselyn vähävaraisuuden näkyvyydestä mediassa
- Kysely jaettiin muun muassa Facebookissa Kuka kuuntelee köyhää? -ryhmässä
- Kyselyyn vastasi 116 henkilöä
- Vastaajista 85 % oli sitä mieltä, että asioita käsitellään mediassa vähävaraisten näkökulmasta vähän, hyvin vähän tai ei ollenkaan
- Noin 80 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että media antaa vähävaraisuudesta stereotyyppisen kuvan
- Noin 67 % vastaajista oli sitä mieltä, että varallisuus näkyy mediassa paljon
Vähävaraisten suomalaisten mielestä median luoma kuva köyhyydestä ei vastaa todellisuutta. Asia käy ilmi Moreenimedian tekemästä kyselystä.
Esimerkiksi päihde- ja mielenterveysongelmat, matala koulutustaso, työttömyys ja laiskuus sekä sosiaalitukien väärinkäyttö nousivat esiin kyselyn vastauksissa stereotyyppisinä ominaisuuksina, jotka mediassa vähävaraisuuteen usein liitetään.
Myös toimittaja, kirjailija Emilia Kukkala on sitä mieltä, että vähävaraisuuden stereotypiat näkyvät mediassa. Vuonna 2016 Kukkala julkaisi yhdessä Pontus Purokurun kanssa teoksen, joka käsittelee muun muassa sitä, millaiset äänet pääsevät mediassa esille.
Kirjan ilmestymisen aikaan stereotypiat näkyivät ja tarinat heidän itsensä kertomina mediassa uupuivat.
– Haluaisin sanoa, että tilanne olisi nyt parantunut. Mutta valitettavasti ei ole. Esimerkiksi ylisukupolvisesta köyhyydestä puhutaan kyllä mediassa, mutta se patologisoidaan. Vieläkään vähävaraisuutta ei käsitellä rakenteellisena ongelmana, Kukkala toteaa.
Myös kyselyn useista vastauksista nousi esiin turhautuminen. Mediassa vähävaraisuus nähdään yksilön omana syynä.
– Missään valtamediassa ei oikeastaan koskaan esitetä mahdollisena, että ihmisen olisi ajanut ahdinkoon yhteiskunnan rakenteiden vääristyneisyys tai satunnaisten onnettomien asioiden yhteisvaikutus, yksi vastaajista pohti.
Lisäksi vastaajien mukaan menestystarinat köyhyydestä vaurauteen toistuvat mediassa.
– Suomessa vähävaraisia on todella paljon, mutta köyhyys ei kuitenkaan näy mediassa sillä volyymilla, millä sen kuuluisi näkyä. Köyhyys on monelle suomalaiselle arkea ja paljon elämää määrittävä asia, Kukkala sanoo.
Tulisiko keskiluokkaisuuteen pyrkiä?
Kyselyyn vastanneista 67 prosenttia oli sitä mieltä, että varallisuus ja keskiluokkaisuus näkyvät mediassa paljon. Vastaajat eivät tunnista itseään lehtien sivuilta. Sijoitusneuvot kuulostavat absurdeilta, ja vauraus nähdään mediassa normina.
– Varallisuus näyttäytyy mediassa lähinnä ihannetilana, johon kaikkien tulisi pyrkiä, yksi vastaajista totesi.
Kyselyyn vastanneet myös kyseenalaistivat median tuottamaa vaurauskuvastoa.
– Entä jos en edes halua autoa tai mökkiä? Miksi näiden asioiden omistaminen ja haluaminen on normaalimpaa kuin niiden vuokraaminen, lainaaminen tai jopa tarpeettomaksi toteaminen? yksi vastaajista kyseli.
Rakenteita pitäisi ravistella
Kukkalan mielestä olisi tärkeää tiedostaa, millaisessa keskiluokkaisessa kuplassa media toimii ja millaiset arvot ohjaavat sitä.
– Asioita tarkastellaan keskiluokkaisten lasien läpi. Esimerkiksi mediassa usein oletetaan, että vähävaraiset häpeävät käydä leipäjonoissa. Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Jonosta käsin taas eri asiat voivat näyttää noloilta tai häpeällisiltä. Leipäjonossa kävijä voisi kysyä: onko häpeällistä kuluttaa paljon tai ajaa kalliilla autolla?
Miten mediassa sitten voitaisiin onnistua luomaan vähävaraisuudesta realistinen kuva? Kukkalan mukaan toimittajien tulisi miettiä, mitä ylipäätään on hyvä elämä.
– Onko keskiluokkaisuus todella ainoa ihanne, johon yksilön tulisi pyrkiä? Rakenteita ja keskiluokkaisuutta tulisi ravistella kunnolla.
Kukkala huomauttaa, että poikkeuksia kuitenkin löytyy ja vähävaraisuudesta on tehty myös hyviä journalistisia juttuja.
– Esimerkiksi ilahduin äskettäin Raisa Omaheimon kirjoittamasta Ylen kolumnista, jossa käsiteltiin aihetta.