Pitkistä odotusajoista ja kohtaamattomuudesta johtuva tyytymättömyys on ollut yksi Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) mielenterveyspalveluiden suurimmista ongelmista. Alkuvuoden uudistusten seurauksena mielenterveysasioihin voi nyt saada apua vaivattomammin esimerkiksi eri chat-alustojen kautta.
Palvelua on myös porrastettu niin, että yksilöllisiin avuntarpeisiin on tarjolla erilaisia hoitokokonaisuuksia. Asiakkaan ensivaiheen arviointi- ja kartoitustyötä tekee tällä hetkellä psykologin sijaan psykiatrinen sairaanhoitaja, ja psykologille ohjaudutaan lääkärin diagnosoinnin kautta.
Muutosten pidemmän aikavälin vaikutuksia on vielä vaikea arvioida. Sekä YTHS Keskisen aluejohtaja Anna Arola-Järvi että vastaava psykologi Hannu Soronen toteavat, että asiassa ollaan alkumetreillä.
– Kyllä meidän täytyy jäädä seuraamaan, millaiseksi arki ja palveluiden kysyntä muodostuu. Ollaan siinä herkällä korvalla ja valmiita reagoimaan, toteaa Soronen.
Moreenimedian teettämään kyselyn mukaan avun saaminen on koettu tänä vuonna hieman aiempia vuosia helpommaksi ja hoitokontaktiin on päässyt nopeammin. Yli puolet vastanneista kokee avun saamisen yhä vaikeaksi.
Kysely YTHS:n mielenterveyspalvelujen käytöstä
- Kyselyyn vastasi 53 Tampereen yliopiston opiskelijaa. Heistä 35 on käyttänyt YTHS:n mielenterveyspalveluita.
- Palveluita käyttäneistä 41 prosenttia koki avun saamisen helpoksi ja 59 prosenttia vaikeaksi tai mahdottomaksi.
- Vastanneista 68 prosenttia on käyttänyt palveluita tänä vuonna ja 32 prosenttia ennen vuotta 2021.
- Avun saamisen helpoksi kokevien määrä on noussut 9 prosentilla.
- Hoitokontaktia kolme viikkoa tai yli odottavien määrä on laskenut 14 prosentilla
- Kysely toteutettiin nimettömästi sähköpostilomakkeella
Kasvotusten kohtaaminen tärkeää
Uusi, porrasteinen asetelma voi opiskelijasta tuntua etäiseltä ja uuvuttavalta. Vuosien varrella paljon YTHS:n mielenterveyspalveluita käyttänyt Sonja Lampinen, 31, ei ole vakuuttunut muutosten tuomasta paremmasta tulevaisuudesta.
– Jos mietin omia tilanteita, niin apua hakiessa ne voimathan ovat aika vähissä. Se on todella raskasta joutua todistelemaan tilannetta usealle eri portinvartijalle. Tästähän ne ongelmat vain syvenevät.
Lampinen pohtii myös digipalveluiden kasvavaa roolia. Hän kokee chatin olevan viimeinen paikka, josta hakea apua.
– Kyllä minä koen, että kasvotusten kohtaaminen on tosi tärkeää. Jos kaikki pitää kirjoittaa tai sanallistaa, niin siinä katoaa tosi paljon. Itse osaan jäsentää ongelmiani todella skarpisti, minkä takia kuntoni on monesti yliarvioitu, ja olen jäänyt ilman apua.
Itsediagnosoinnin määrä kasvussa
Internet on yksi mahdollistaja sille, että mielenterveyden asioista puhutaan nykyään enemmän ja ilmapiiri aiheen ympärillä on avoimempi. Soronen näkee, että internetistä löytyvä materiaali tarjoaa paljon sellaista mihin tarttua – niin hyvässä kuin huonossakin. Ilman riittävää asiantuntemusta asioiden punnitsemisessa, voi hänen mukaansa päätyä melkoisiin diagnooseihin.
Lääketieteen opiskelijan taudiksi kutsutulla ilmiöllä on valtaa opiskelijoiden keskuudessa myös Arola-Järven mielestä.
– Suuri osa opiskelijan elämään kuuluvista mielenterveyden asioista ei ole sairautta vaan sen opettelemista, miten tavanomaisista elämän vastoinkäymisistä voi päästä eteenpäin. Kaipaisin sellaista sairausleiman poistamista.
Lampinen pohtii asiaa opiskelijan ja asiakkaan näkökulmasta.
– Onko sellainen asenneilmapiiri, että nyt on muodikasta itse diagnosoida tällaisia juttuja? Voisiko sittenkin olla niin, että maailma on tällä hetkellä hankala paikka, ja me ihmiset oireilemme siitä?
Lue toimittajan kommentti tästä.