Olen kyllästynyt tytöttelyyn, mutta olen sitäkin kyllästyneempi siihen, että joudun pitämään omaa tyttöyttäni heikkoutena.

Nuorempana en halunnut olla kuin muut tytöt. Pukeuduin isoihin huppareihin, pidin hiukseni aina kiinni ja haukuin Justin Bieberin musiikkia, koska muut tytöt kuuntelivat sitä.

En kuitenkaan ikinä onnistunut pakenemaan tyttöyttäni ja identifioidun edelleen nyt aikuisena naisena jossain määrin myös tytöksi. Tytöttely on silti isku vasten kasvoja.

Elämme maailmassa, jossa tyttöjä ja naisia väheksytään jatkuvasti. Esimerkiksi tieteen ja feminiinisyyden ei yleensä katsota kuuluvan yhteen. Englantilaisen sosiologian tutkimuksen mukaan itse asiassa jopa positiivisia naiselliseksi miellettyjä piirteitä vähätellään ja mustamaalataan, kun niistä puhutaan samassa yhteydessä tieteen kanssa.

Tässä kohtaa on tärkeää erottaa toisistaan tyttö-sanan neutraali tai positiivinen merkitys sekä negatiivinen, alentava ja vallankäyttöön liittyvä tytöttely. Kun naispuolisista henkilöistä koostuva kaveriporukka lähtee drinkeille ja puhuu “tyttöjen illasta”, kyse on todella yhteisöllisyyttä rakentavasta kielenkäytöstä.

Ongelmallista tyttö-sanan käytöstä tulee silloin, kun siihen liittyy tarkoitettu tai tarkoittamaton seuraus, joka asettaa naisen hierarkiassa alemmas.

Tytöttely on kuitenkin vain osa isompaa ongelmaa, naisvihaa, joka on ujuttautunut yhteiskunnan jokaiselle alueelle ja syvälle ihmisten ajatuksiin. Misogynia on suurimman osan ajasta jopa niin syvällä, ettei sen olemassaoloa edes tajua. Silti se näkyy jatkuvasti meidän jokaisen arjessa.

Kuinka monta kertaa olet kuullut jonkun yhdistävän meikkaamisen pinnallisuuteen ja tyhmyyteen? Tai nähnyt miten tyypillisiä tyttöjen kiinnostuksen kohteita, eli esimerkiksi K-poppia, Tiktokia, vaaleanpunaista väriä ja keppihevosia, pidetään naurettavina? Bimbon maineen saa myös helposti tyttönä tai naisena vain nauramalla paljon.

Misogynia on suurimman osan ajasta jopa niin syvällä, ettei sen olemassaoloa edes tajua.

Tällaisilla ennakkokäsityksillä on haitallisia seurauksia, mihin ei kuitenkaan kiinnitetä tarpeeksi huomiota.

Vuoden 2021 kouluterveyskyselyn mukaan koko maan 8.– ja 9.-luokkalaisista tytöistä lähes joka kolmas kokee itsetuntonsa matalaksi. Poikien kohdalla vastaava prosenttiosuus oli vain 11 prosenttia. Sama linja näkyy myös ahdistuneisuudessa: tytöistä noin 30 prosenttia on kokenut kohtalaista tai vaikeaa ahdistuneisuutta, kun taas poikien kohdalla osuus on 8 prosenttia.

Ei siis ihme, että tytöillä on matala itsetunto ja ahdistusta, kun heitä mollataan pienestä pitäen.

Tutkimustulokset kertovat todellisesta ongelmasta, mutta sisäistettyä naisvihaa ja tyttöjen vaikeuksia ei välttämättä osata ynnätä yhteen. Tyttöjen negatiivisten tunteiden esittäminen laitetaan usein ylitunteellisuuden piikkiin.

Tyttöyteen ja naiseuteen liittyvät stereotypiat, pilkan aiheet ja oletukset kulkevat käsi kädessä muiden sukupuolien vastaavien kanssa ja ruokkivat toinen toisiaan. Olen saanut tästä tarpeekseni ja päättänyt lopettaa itseni ja muiden tyttöjen väheksymisen. Tämä vie varmasti aikaa ja vaatii vaivannäköä, mutta lopputulos olisi tarpeellinen aivan kaikille – myös muunsukupuolisille, pojille ja miehille.

Jutussa on käytetty lähteenä myös Tampereen yliopiston sukupuolentutkija Marja Peltolan haastattelua.