Opiskelijan näkökulmasta pienet lisätienestit tekisivät terää. Opintotuella ja -lainalla ei pötki vielä kovin pitkälle, joten työnteko opiskeluiden ohella nousee hyväksi vaihtoehdoksi lihottaa lompakkoa. Töitä on haastavaa yhdistää arkipäivisin koulun kanssa, joten niitä olisi mielekkäintä tehdä viikonloppuisin. Kuitenkin monet yritykset, kuten kahvilat ja vaatekaupat, pitävät ovensa kiinni sunnuntaisin. Syy tähän löytyy siitä, että työnantajat joutuvat maksamaan työntekijöille sunnuntaisin kaksinkertaista palkkaa.
Suomen työaikalakiin on merkattu pakolliset sunnuntailisät, mikä vaikeuttaa merkittävästi työnantajien mahdollisuuksia ottaa työntekijöitä töihin sunnuntaisin. Sunnuntailisä tarkoittaa, että työnantajan tulee maksaa työntekijälle sunnuntain palkka kaksinkertaisena.
Vaikka tuplaliksa kuulostaa houkuttelevalta työntekijän korvaan, nuoren opiskelijan näkökulmasta tekisin sunnuntaisin töitä myös peruspalkalla, sillä työ on aina hyvästä. Sunnuntai on minulle viikonpäivä muiden joukossa, joten en koe tarvitsevani siitä erityishyvitystä.
Työpaikoilla voidaan sopia paikallisesti työsuhteen ehdoista, niiden asioiden puitteissa, mitä laki ja alaa koskeva työehtosopimus edellyttävät. Paikallisesti sopimalla työnantaja ja työntekijä voivat päättää yhdessä, maksetaanko sunnuntailisiä vai ei. Ongelmallista kuitenkin on, että jopa neljännes palkansaajista ei tiedä, mitä paikallisella sopimisella tarkoitetaan. Lisäksi sunnuntaikorvauksien maksamista sovelletaan monin eri tavoin työpaikoilla, mikä tekee sopimisesta entistä hähmäisempää.
Kaikki yritykset eivät kuitenkaan saa sopia paikallisesti. Tällaisia ovat esimerkiksi järjestäytymättömät työnantajat, jotka eivät kuulu työnantajaliittoon. Tämä voi siis evätä esimerkiksi pienyrittäjiltä, kuten kahviloitsijoilta ja vaatekaupan pitäjiltä, mahdollisuuden sopia korvauksista paikallisesti. Suomen Yrittäjät ja Elinkeinoelämän keskusliitto ajavatkin sopimuskiellon poistamista yhdenvertaisuuden nimissä.
Konkreettisesti ongelma näkyy niin, että monet kahvilat, ravintolat ja vaatekaupat joutuvat pyörittämään sunnuntait pienellä henkilöstöllä tai pitämään sunnuntaisin jopa lapun luukulla. Silloinkin, kun putiikki on auki, tulos voi olla yrittäjälle tappiollista, sillä palkanmaksukulut nousevat liian korkeiksi.
Jos työnantaja ja työntekijät sopisivat sunnuntaikorvauksien poistamisesta, tarjoutuisi työnantajalle heti mahdollisuus tuplata henkilöstömäärä sunnuntaille. Näin myös esimerkiksi nuoria voitaisiin työllistää enemmän.
Sunnuntailisien merkitys on erilainen kokopäiväisen pienituloisen palkassa, kuin lisätienestiä ansaitsevan opiskelijan pussissa.
Paikallisen sopimisen helpottamiseen ja edistämiseen liittyy kuitenkin uhkakuvia. Teollisuuden palkansaajajärjestön teettämän raportin mukaan paikallisen sopimisen lisääminen keskittäisi liikaa valtaa työnantajille. Riskinä on, että esimerkiksi työntekijöiden oloja heikennettäisiin laskemalla palkkoja. Siitä kärsisivät etenkin jo valmiiksi matalapalkkaisissa töissä olevat ihmiset kuten sairaanhoitajat, joiden palkoista lähes puolet voi koostua erilaisista lisistä. Ongelmaa ei tule vähätellä, mutta uhkakuviin tulisi suhtautua myös kriittisesti.
Tällä hetkellä monilla aloilla kärsitään työvoimapulasta ja työnantajat joutuvat jopa houkuttelemaan työntekijöitä töihin. Sosiologian professori Harri Melin pitää epätodennäköisenä, että Suomessa työnantajat heikentäisivät tuntuvasti työntekijöiden olosuhteita. Ammattiliitoilla on edelleen huomattavan vahva painostusvoima ja esimerkiksi lakon uhka on tietynlainen työrauhan turvaaja.
Sunnuntailisien merkitys on erilainen kokopäiväisen pienituloisen palkassa, kuin lisätienestiä ansaitsevan opiskelijan pussissa. Sunnuntailisistä ei missään nimessä tule pyrkiä eroon, vaan niistä sopimista tulisi selkeyttää ja helpottaa.
Paikallista sopimista tullaan todennäköisesti lisäämään tulevaisuudessa työpaikoilla. Niin työntekijöiden kuin työnantajien on hyvä tietää oikeutensa, jotta joustavuutta osataan jatkossa hyödyntää oikein.
Jutussa on hyödynnetty sosiologian professorin Harri Melinin haastattelua.