Toisen asteen opinnot muuttuivat tänä syksynä opiskelijoille maksuttomiksi oppivelvollisuuden laajentumisen myötä. Vastedes oppilaitokset hankkivat opiskelijoille kaikki oppimateriaalit ja työvälineet.
Maksuton toinen aste
- Tänä vuonna oppivelvollisuus laajentui koskemaan kaikkia alle 18-vuotiaita, jotka eivät ole suorittaneet toisen asteen tutkintoa. Jatkossa peruskoulun jälkeen on pakko siirtyä toisen asteen opintoihin.
- Samalla toisen asteen opinnot muuttuivat opiskelijoille maksuttomiksi, kun opiskelija aloittaa opinnot alle 18-vuotiaana. Oppilaitokset hankkivat opiskelijoille tietokoneet, oppikirjat ja työvälineet. Myös ylioppilastutkinnon suorittamiseksi edellytettävät viisi koetta ovat tulevaisuudessa maksuttomia.
- Maksuttomuus koskee ensimmäisen kerran tänä syksynä toisen asteen opinnot aloittaneita opiskelijoita.
- Maksuttomuus kestää korkeintaan sen kalenterivuoden loppuun, jona opiskelija täyttää 20 vuotta. Opiskelija voi hakea maksuttomuuden pidentämistä, jos opinnot ovat hidastuneet esimerkiksi oppimisvaikeuden tai sairauden vuoksi.
Tampereen kaupungin lukiot ovat hankkineet kaiken oppimateriaalin digitaalisena. Lisäksi tarjolla on paperikirjoja opiskelijoille, jotka tarvitsevat niitä esimerkiksi oppimisvaikeuden vuoksi.
– Muutos on ollut radikaali. Oletan, että digitaalisten kirjojen määrä on kasvanut viidessä vuodessa 100 prosenttia, Sammon keskuslukion rehtori Tuija Ylöniemi toteaa.
Maksuton toinen aste koskee tänä syksynä toisen asteen opinnot aloittaneita, alle 18-vuotiaita opiskelijoita. Hyppäys digitaalisten oppikirjojen maailmaan on ollut opiskelijoille valtava, sillä peruskoulussa käytettiin lähinnä paperikirjoja.
– Olen tykännyt muutoksesta, sanoo Sammon keskuslukion viestintälinjan ensimmäisen vuoden opiskelija Silja Seppänen.
Hän pitää digitaalisissa oppikirjoissa erityisesti siitä, että kaikki tarvittava on yhdessä paikassa. Toisaalta materiaaleissa on ollut teknisiä ongelmia, ja alussa oli paljon opittavaa.
– Käytämme monia eri alustoja, ja aluksi oli vaikeaa päästä kaikkeen mukaan. Esimerkiksi matematiikassa piti opetella käyttämään montaa eri sovellusta, Seppänen kertoo.
Hänen mukaansa sähköiset kirjat jakavat mielipiteitä opiskelijoissa. Osa pitää niistä paljon, kun taas osa haluaisi lukea mieluummin paperikirjaa. Monesta oppikirjasta on saatavilla paperiversio, jonka opiskelija voi halutessaan ostaa itse. Seppäsen kursseilla on ollut muutamia opiskelijoita, jotka ovat itse ostaneet paperikirjan.
Seppänenkin kaipaa välillä perinteistä kirjaa.
– Välillä tuntuu, että voisi olla helpompi lukea paperikirjaa, mutta silloin teen esimerkiksi muistiinpanoja paperille.
Oppimateriaalit ovat monipuolistuneet
Toisen vuoden ja sitä vanhemmat opiskelijat kustantavat edelleen oppimateriaalinsa itse ja valitsevat joko sähköisen tai paperikirjan.
– Uuden opetussuunnitelman mukaisilla kursseja edellytämme vanhemmiltakin opiskelijoilta digitaalista oppikirjaa. Vanhan opetussuunnitelman kursseilla osa hankkii varmasti vielä manuaalin, Ylöniemi kertoo.
Alun perin hyppäys kohti sähköisiä oppikirjoja lähti osittain liikkeelle ylioppilastutkinnon muuttumisesta digitaaliseksi. Aiemmin tietokoneilla tehtiin joitakin tehtäviä, mutta digitaalisen ylioppilastutkinnon myötä kurssikokeet muuttuivat sähköiseksi. Samalla digitaaliset oppikirjatkin yleistyivät.
Digitaalisuuden myötä oppimateriaalit ovat monipuolistuneet. Oppimateriaali ei ole enää pelkkä kirja, vaan siihen liittyy paljon erilaisia sovelluksia sekä oppimisalustan tehtäviä ja lisämateriaalia.
– Enää ei voi ajatella, että oppimateriaali on tietty nivaska tietoa, vaan se on paljon laajempi asia. Ehkä pitäisi puhua oppimisympäristöstä enemmän kuin oppimateriaalista, Ylöniemi pohtii.
Mitä yliopisto- ja lukio-opiskelijat ajattelevat digitaalisista oppikirjoista? Lue ja kuuntele gallup täältä.