Tamperelaisen kerrostaloasunnon keittiöstä kantautuu radion hiljainen musiikki. Olohuoneen sohvalla istuu Rauno Bärn, ja vieressä kehrää löytökissa Casimir, joka nauttii syksyisistä valonsäteistä.
Auttaminen on Bärnille tuttua. Yli sata kertaa verta luovuttanut ja kantasolurekisteriin kuuluva Bärn aloitti Vapepassa mökkinaapurinsa kehotuksesta.
Pimeät vedet vaikeuttavat etsintöjä
Kadonneita etsitään niin maalta kuin vedestäkin. Maastossa on oletuksena, että kadonnut on hengissä, kun taas sukeltaessa etsitään pääasiassa vainajia. Suomen synkissä vesissä lamppukaan ei valaise, vaan kadonneita etsitään käsikopelolla.
– Usein löydöt saattavat mätkähtää etsijän otsaan tai käteen, Bärn vakavoituu.
Huomionkipeä Casimir pyrkii samassa syliin. Bärn jatkaa, että osa kadonneista päätyy veteen omilla ehdoillaan, osa onnettomuuden seurauksena.
Vapepa
- Vapaaehtoinen pelastuspalvelu eli Vapepa on 54 järjestön verkosto, joka auttaa viranomaisia onnettomuuksissa ja muissa kriisitilanteissa.
- Perustettiin vuonna 1964, kun edellisvuonna Lapissa katosi pieni tyttö, joka löytyi lopulta kuolleena. Vastaavanlaiselta tragedialta haluttiin välttyä.
- Toimintaan voi tulla mukaan jokainen täysi-ikäinen. Vapepassa toimii ympäri Suomen yhteensä noin 11 000 vapaaehtoista yli tuhannessa hälytysryhmässä.
Rakkaasta harrastuksesta ei luovuta
Hiljattain maahantuontiyrityksen osastopäällikön hommista eläköitynyt Bärn nauttii nyt matkustelusta ja yhdessäolosta perheensä kanssa. Vapepasta hän ei kuitenkaan aio eläköityä.
– Mukana ollaan niin kauan kuin henki vähääkään pihisee.
Kaikesta huolimatta Bärn ei koe harrastustaan kuormittavaksi, vaan hän keskittyy pelastustoiminnan valoisiin puoliin. Tapaukset jäävät harvoin vaivaamaan kokenutta etsijää.
– En minä ainakaan yöuniani menetä, sillä etsinnät tapahtuvat usein öisin, Bärn vitsailee.