Marja-Leena Niittymäki astuu tottunein askelein Tampereen Teatterin takaovista sisään. Kyseessä on ensimmäinen kerta neljän vuoden takaisen eläköitymisen jälkeen, kun hän palaa työpaikalleen.

– Kyllä tässä saattaa tulla itku silmään, Niittymäki varoittaa ennen haastattelua.

Vuosikymmenien ajalta riittää tarinoita kerrottavaksi. Tarpeistonhoitaja on viettänyt rekvisiittavaraston lisäksi aikaa teatterin puvustamossa ja kuiskaajan kopissa. Tänään keskitymme kuitenkin Niittymäkeä pidempään talossa olleeseen hahmoon – legenda kertoo teatterissa kummittelevasta sisällissodan sotilaasta.

Jäljet johtavat pannuhuoneeseen

Teatterin mutkittelevilla käytävillä kaikuvat kummalliset huudot. Oletamme niiden kuuluvan jonkin näytelmän harjoituksista.

Niittymäki ei ole ensimmäinen teatterin kummituksen kohdannut. Hän on kuitenkin yksi harvoista, joka on sen kanssa keskustellut. Eräänä iltana tarpeistonhoitaja tunsi vanhassa pannuhuoneessa oudon läsnäolon. Käännyttyään hän säikähti portailla istunutta harmaatakkista hahmoa.

– Totesin sitten, että eihän minun sinua tarvitse pelätä. Sain vastauksen: ‘Ei niin.’

Niittymäen mukaan kummitukset eivät ole pahantahtoisia. Vanhaan pannuhuoneeseen kuollut sotilaskin vain etsii ulospääsyä teatterista.