Marja-Leena Niittymäellä on takanaan pitkä ura Tampereen teatterissa.

Vuosikymmenet tutustuttivat tarpeistonhoitajan Tampereen teatterin kummitukseen – ”Eihän minun sinua tarvitse pelätä”

Marja-Leena Niittymäki työskenteli Tampereen Teatterissa viidenkymmenen vuoden ajan. Moreenimedia kutsui tarpeistonhoitajan palaamaan vanhalle työpaikalleen ensimmäistä kertaa eläkkeelle siirtymisen jälkeen.

Marja-Leena Niittymäki astuu tottunein askelein Tampereen Teatterin takaovista sisään. Kyseessä on ensimmäinen kerta neljän vuoden takaisen eläköitymisen jälkeen, kun hän palaa työpaikalleen.

– Kyllä tässä saattaa tulla itku silmään, Niittymäki varoittaa ennen haastattelua.

Marja-Leena Niittymäki kulkee tuttuja portaita Tampereen Teatterissa.

Vuosikymmenien ajalta riittää tarinoita kerrottavaksi. Tarpeistonhoitaja on viettänyt rekvisiittavaraston lisäksi aikaa teatterin puvustamossa ja kuiskaajan kopissa. Tänään keskitymme kuitenkin Niittymäkeä pidempään talossa olleeseen hahmoon – legenda kertoo teatterissa kummittelevasta sisällissodan sotilaasta.

Jäljet johtavat pannuhuoneeseen

Teatterin mutkittelevilla käytävillä kaikuvat kummalliset huudot. Oletamme niiden kuuluvan jonkin näytelmän harjoituksista.

Niittymäki ei ole ensimmäinen teatterin kummituksen kohdannut. Hän on kuitenkin yksi harvoista, joka on sen kanssa keskustellut. Eräänä iltana tarpeistonhoitaja tunsi vanhassa pannuhuoneessa oudon läsnäolon. Käännyttyään hän säikähti portailla istunutta harmaatakkista hahmoa.

Teatterin vanha pannuhuone toimii nykyään tarpeistovarastona.

– Totesin sitten, että eihän minun sinua tarvitse pelätä. Sain vastauksen: ‘Ei niin.’

Niittymäen mukaan kummitukset eivät ole pahantahtoisia. Vanhaan pannuhuoneeseen kuollut sotilaskin vain etsii ulospääsyä teatterista.

Teatterista näkyy yleisölle vain pieni osa.