Lääketieteen opiskelijoista puolet näkisi itsensä työskentelemässä terveyskeskuslääkärinä syrjäseudulla, selviää Moreenimedian teettämästä kyselystä.

Vuonna 2020 terveyskeskuksissa oli hoitamatta lähes 300 lääkärin tehtävää. Lääkärivaje on pahin Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon alueilla. Tästä huolimatta opiskelijat löysivät syrjäisemmästä työ- ja asuinpaikasta paljon hyviä puolia. Edullinen asuminen, rauhallinen ympäristö lapsiperheille ja parempi palkka nähtiin etuina kaupunkeihin verrattuna.

– Se, että saa tehdä monipuolisesti kaikkea lääketieteen alalla kiinnostaa. Olisi mukavaa olla ”perhelääkäri”, joka hoitaa koko sukua ja on siten helposti lähestyttävä, haaveili yksi vastanneista.

Tuore lääkäri kaipaa kokeneemman tukea

Lähes neljännes vastanneista uskoi, ettei tule työskentelemään terveyskeskuksessa pienellä paikkakunnalla. Opiskelijoiden mielikuvia terveyskeskustyöstä värittivät monet ongelmat, kuten resurssien puute ja pelko uupumisesta.

– Itkin ja olin ylitöissä lähes päivittäin. Työtä joutui kiireen vuoksi tekemään huonommin kuin etiikka antaisi myöten. Voisin harkita terveyskeskustyötä syrjäseudulla, jos työkuorma olisi inhimillinen. Päivän aikana pitäisi ehtiä esimerkiksi vessaan tai lounaalle, tilittää terveyskeskuksessa työskennellyt vastaaja.

Opiskelijat kantoivat huolta siitä, että aloitteleva lääkäri jää vaille vanhempien kollegojen tukea.

Nuorten Lääkärien Yhdistyksen hallituksen jäsen Riku Metsälä painottaa, ettei vastavalmistunut lääkäri ole vielä kaikin puolin valmis lääkäri. Tuen saatavuus vaihtelee paljon paikkakuntien välillä.

– Työnantajien pitäisi kiinnittää siihen erityistä huomiota. Valitettavasti on poikkeus eikä sääntö, että ohjausta on järjestetty oikeasti hyvin. Ei paljon lohduta, jos auttava kollega on sadan kilometrin päässä, Metsälä toteaa.

Opiskelijat keskittyisivät entistä enemmän kokonaisuuteen ja moniammatilliseen yhteistyöhön esimerkiksi fysioterapeuttien kanssa. Metsälä pitää heidän näkemyksiään osuvina. Lääkärille jää enemmän aikaa keskittyä potilaisiin, kun hoitajia ja tukihenkilöstöä kuten sihteerejä on riittävästi.

– Siivoiluun ja papereiden pyörittelyyn menee paljon työaikaa hukkaan, myöntää Linnainmaan terveysasemalla työskentelevä Metsälä.

Metsälä ja opiskelijat ovat yhtä mieltä siitä, että mahdollisuus valita potilasaineistoa olisi tehokas keino houkutella tekijöitä. Metsälä tietää kokemuksesta, että kokonaisvaltainen hoitotyö on raskasta. Nuoria lääkäreitä voisi helpottaa, jos he voisivat ensin keskittyä tietyn osa-alueen hallitsemiseen, ja jatkaa työnkuvan laajentamista pieninä palasina.

Opiskelijat eivät lisäisi aloituspaikkoja

Vähiten kannatusta sai koulutuspaikkojen lisääminen. Vastaajat eivät pitäneet lääkärien ylikoulutusta järkevänä, kun otetaan huomioon koulutuksen hinta yhteiskunnalle.

– Se ei nykyisellä määrällä opetushenkilökuntaa ja -potilaita ole yksinkertaisesti mahdollista. Ainakaan, jos koulutuksen tasosta halutaan pitää kiinni, huomauttaa eräs vastaaja.

Lokakuussa tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen (kesk.) ehdotti opintolainan hyvitystä syrjäseudulle muuttajille. Niin sanottu Norjan malli jakoi vastaajien mielipiteitä. Taloudellista kannustinta ei nähty hyödyllisenä, jos itse työ koetaan liian kuormittavana. Metsäläkään ei usko rahan johtavan pitkällä aikavälillä hyviin tuloksiin.

– Parempi palkkaus tai työtilanteen luoma pakko eivät ainakaan omalla kohdallani toimisi, sillä mieluummin siirtyisin pois potilastyöstä, jopa toiseen ammattiin, kuin tekisin surkeissa olosuhteissa ja ilman tukea työtä, jossa olen vastuussa ihmisten terveydestä, tiivisti kyselyyn vastannut.