Menkat. Moonikset. Hilloviikot. Puolukkapäivät. Hullun lehmän tauti. Kuukautisia pidetään niin merkittävänä asiana, että niille on olemassa yli viisituhatta kiertoilmausta eri kielillä.
Kuukautisilla on keskeinen rooli kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin muodostumisessa. Ne vaikuttavat muun muassa kokemukseen puhtaudesta, mukavuudesta, itsevarmuudesta ja terveydestä.
Oloa voidaan parantaa kuukautissuojien avulla. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa niitä hankkia. Silloin puhutaan kuukautisköyhyydestä.
Kuukautisköyhyys yhdistetään yleensä kehitysmaihin ja kehittyviin maihin, mutta myös Suomessa ongelma on todellinen muun muassa opiskelijoiden, yksinhuoltajien ja maahanmuuttajataustaisten keskuudessa. Kukaan tuskin pitää inhimillisenä sitä, että vähävaraisten on kuukausittain tehtävä valinta kuukautissuojien ja ruoan välillä tai kuljettava esimerkiksi vanhan t-paidan riekale alushousuissa.
Siitä huolimatta ilmiötä ei oteta Suomessa vakavasti, koska sitä ei täysin ymmärretä tai tutkita länsimaisissa hyvinvointivaltioissa. Täällä ollaan esimerkiksi haluttomia puuttumaan kuukautissuojien verotukseen, joka on tällä hetkellä korkein mahdollinen eli 24 prosenttia. On naurettavaa, että kirjoja verotetaan vähemmän kuin kuukautissuojia. Kuukautissuojien ei kuuluisi olla luksustuotteita, joihin vain onnekkaimmilla on varaa.
Käsite itsessään saattaa olla suurin syy sille, että ilmiötä vähätellään herkästi. Monia ihmetyttää, miksi korkean tulotason Suomessa puhutaan nimenomaan kuukautisköyhyydestä. Sen rinnalle esitetäänkin lääketieteellisessä julkaisussa käsitteitä kuukautisyhdenvertaisuus, kuukautisoikeudenmukaisuus tai kuukautisterveys- ja hygienia.
Suomalaisessa kontekstissa kuukautisköyhyydellä ei tarkoiteta pelkästään varattomuutta tai huonoa infrastruktuuria, vaan tietojen ja taitojen puutetta. Meidän tulisi kuukautisköyhyyden sijaan puhua kuukautisterveydestä ja -hygieniasta, joka ottaa huomioon laajan kirjon kuukautisiin liittyviä ongelmia, kuten kuukautissuojien hankkimisen ja hävittämisen, tietotaidon sekä terveyspalveluiden saatavuuden.
Köyhyys konkretisoituu asunnottomuutena. Kun ei ole asuntoa, ei ole paikkaa, missä voisi huolehtia omasta hygieniastaan. Virheellisesti ajatellaan, että kuukautiskuppi olisi vähävaraisille paras vaihtoehto, koska se on pitkällä aikavälillä kestävin ja edullisin. Se on kuitenkin kertaostoksena liian suuri, ja sen käyttäminen voi aiheuttaa erilaisia tulehduksia ja sairauksia puutteellisen hygienian vuoksi.
Kuukautissuojien ei kuuluisi olla luksustuotteita, joihin vain onnekkaimmilla on varaa.
Toinen ihmetyksen aihe on se, miksi ilmiö nostetaan esille nimenomaan 2020-luvun Suomessa. Kehitys ottaa valtavia harppauksia eteenpäin, tieto on kaikkien saatavilla ja erilaisten ihmisten on mahdollista saada äänensä kuuluviin. On myös syytä muistaa, että Suomessa on köyhyyttä, mutta siitä pysytään suomalaisen tavan mukaan vaiti.
Vuonna 2019 köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli Tilastokeskuksen mukaan 873 000 suomalaista. Euroopan maissa riski oli suurempi naisilla kuin miehillä. Tämä selittyy osittain pienituloisuudella, joka on riskin osatekijöistä merkittävin lähes kaikissa maissa ja yleisempi naisten kuin miesten keskuudessa.
Naisjärjestöjen Keskusliiton raportin mukaan naisen euro on edelleen vain 83 senttiä. Voisiko myös kuukautisköyhyys olla yksi naisten suuremman köyhyysriskin selittäjä?
Kun ei ole varaa ostaa kuukautissuojia, ajatus kouluun tai töihin menemisestä tuntuu epämiellyttävältä. Koulutus tai työnteko kärsii, jolloin töitä ja rahaa on vähemmän.
Kuukautisköyhyydestä ei päästä eroon sormia napsauttamalla, mutta ei myöskään vähättelemällä. Ilmeisin keino kuukautisköyhyyden vähentämiseen on tamponiveron alentaminen tai poistaminen sekä kuukautissuojien hintoihin vaikuttaminen.
Julkisiin vessoihin voitaisiin asentaa ilmaisia kuukautissuoja-automaatteja tai niitä voitaisiin tarjota maksuttomasti esimerkiksi terveyskeskuksissa, kouluissa ja työpaikoilla. Tärkeää olisi myös kuukautisten normalisoiminen ja niihin liittyvän häpeän poistaminen julkisen keskustelun avulla.
Terveyskasvatusta ei pitäisi eriyttää tytöille ja pojille, sillä se on itsessään epätasa-arvoinen asetelma, joka sivuuttaa sukupuolen moninaisuuden ja aiheuttaa tietämättömyyttä sekä häpeää. Viides- ja kuudesluokkalaisille voitaisiin jakaa ekologisesti ja taloudellisesti kestäviä kuukautiskuppeja sekä opettaa samalla niiden käyttöä. Toisaalta kouluissa voitaisiin heittäytyä luoviksi ja opettaa esimerkiksi käsityön tunneilla kestositeiden ompelemista.
Haluatko sinä olla osa ongelmaa vai osa ratkaisua?
Jutussa on hyödynnetty taustahaastatteluja Vva ry:n järjestösuunnittelija Vlada Petrovskajan ja UN Womenin viestinnän vastaava Emma Winieckin kanssa.Â