Pelot ovat joko synnynnäisiä tai opittuja. Ihminen pelkää esimerkiksi hämähäkkejä tai korkeita paikkoja luonnostaan, koska ne voivat olla vaarallisia.

– Tärkein pelkojen syy on evoluutio ja elossa pysyminen. Pelon avulla vältämme vahingollisia asioita, kertoo yliopistotutkija Markku Penttonen Jyväskylän yliopiston psykologian laitokselta.

Helpointa on kohdistaa pelko johonkin hyvin outoon, isoon tai tuntemattomaan. Toisaalta ihminen voi oppia pelkäämään mitä vain.

– Ihmisen hermosto on niin muovautuva, että pelon voi kohdistaa mihin tahansa, Penttonen sanoo.

Moreenimedia selvitti kokemuksia peloista kyselyllä. Eräs vastaaja kertoi, että hänen suurin pelkonsa on puukammo.

“En luota puisiin huonekaluihin, saunanlauteisiin, keinuihin tai vastaaviin. Minua kammottaa puun taipuminen, kun siihen osuu painoa.”

Kyselyn vastaajat olivat myös huomanneet, että he ovat oppineet pelkoja läheisiltään.

“Äitini munasarjat olivat jotenkin rikki, joten oli ihme, että hän tuli raskaaksi minun kanssani. En tahtoisi samaa minulle.”

Läheisten menettäminen pelottaa eniten

Ylivoimaisesti yleisin pelko kyselyn vastauksissa oli läheisten menettäminen tai se, että heille sattuu jotain. 45 vastaajasta 31 kertoi pelkäävänsä sitä, ja 21:lle se oli suurin pelko.

Penttosen mukaan läheisten menettämisen pelon taustalla on riippuvuus muista ihmisistä. Ihmisen aivojen kehitys jatkuu noin 21 ikävuoteen saakka siten, että uutta opitaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Vuorovaikutus ei tietenkään lopu senkään jälkeen, mutta silloin ei olla enää yhtä riippuvaisia muista. Riippuvuus on Penttosen mukaan tärkeää, mutta samalla se aiheuttaa pelkoa.

– Jos jonkun läheisistä menettää, elämäntilanne muuttuu hyvin paljon. Ihminen ennakoi sitä pelolla.

Toinen kyselyn vastauksissa toistunut pelko on pimeä. Penttosen mukaan pelko johtuu siitä, että pimeässä ei näe yhtä hyvin kuin valoisassa. Silloin kuuloaistin merkitys korostuu, ja se havaitsee myös kaukana olevia uhkia. Kun niitä ei näe kunnolla, ihminen on varpaillaan kaikesta mahdollisesta.

Yksi kyselyn vastaajista pohti pimeän pelkonsa taustalla olevan myös oppimista.

“Olen nainen, joten seksuaalisen väkivallan ja häirinnän uhan pelkäämistä pimeässä on opetettu nuoresta asti. Ympärillä olevien kokemukset ovat vahvistaneet sitä.”

Jotkut eivät pelkää mitään

Synnynnäiset pelot, kuten hämähäkit, ovat usein yleisiä. Ei ole kuitenkaan olemassa pelkoa, joka olisi kaikilla ihmisillä.

– Ihmisten välillä on vaihtelua synnynnäisten pelkojen esiintymisessä, Penttonen toteaa.

On olemassa myös henkilöitä, jotka eivät pelkää mitään. Heillä on vahingoittunut amygdala eli mantelitumake, joka säätelee pelkoja. Toisaalta ihminen voi myös luulla, ettei pelkää mitään, jos hän ei ole koskaan kohdannut pelottavia tilanteita.

Penttosen mukaan pelon voi oppia yhdessä tilanteessa, jos siinä kokee jotain todella kauhistuttavaa. Sen jälkeen pelko myös yleistyy helposti vastaaviin tilanteisiin, paikkoihin tai asioihin.

Pelosta voi myös päästä eroon yhtä nopeasti kuin se voi syntyäkin. Se on kuitenkin vaikeampaa ja vaatii usein enemmän aikaa. Paras keino on kohdata pelko.

– Pahoista peloista pääsee parhaiten irti kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa. Jos pelko ei ole kovin paha, sille voi asettua alttiiksi esimerkiksi turvallisten ihmisten seurassa.

Yli 42 prosenttia kyselyn vastaajista kertoi päässeensä aiemmasta pelostaan eroon. Aika ja peloille altistuminen auttoivat eniten.

“Pelkäsin monia sosiaalisia tilanteita, erityisesti sellaisia, joissa pitää esiintyä tai olla huomion keskipisteenä. Tähän auttoi pikkuhiljaa harjoittelu ja positiiviset kokemukset näistä tilanteista.”