Opettajista 63 prosenttia kokee tämänhetkisen työmääränsä liian raskaaksi, selviää Moreenimedian verkkokyselystä. Lisäksi 84 prosenttia vastaajista kertoi työmääränsä lisääntyneen uransa aikana.
Opettajien työolot nousivat puheenaiheeksi syyskuussa, kun Helsingin Sanomat uutisoi Opettajien ammattijärjestön (OAJ) opettajille suunnatusta kyselystä. Tulosten mukaan 57 prosenttia opettajista on harkinnut alanvaihtoa viimeisen vuoden aikana.
Kysely opettajien työnkuvan muutoksesta
- Kysely jaettiin lokakuussa Facebook-ryhmissä ”Luokanopettajien keskustelupalsta” ja ”Suomen opettajien ja kasvattajien foorumi #SOKF”.
- Vastauksia tuli viikon aikana 43 kappaletta.
- Vastaajista 40 prosenttia on toiminut opettajana 11–20 vuotta ja 37 prosenttia 21–30 vuotta.
- 44 prosenttia vastaajista käytti uransa alussa 1–2 tuntia päivässä töihin aikaa opettamisen lisäksi. Tällä hetkellä yhtä moni vastaaja käyttää aikaa muihin työtehtäviinsä 3–4 tuntia.
– Se on varmasti niin, että työtä on liikaa. Hommia tulee niin monesta eri suunnasta, että kokonaisuus ei pysy kenelläkään hanskassa, kuvailee Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan tutkimusjohtaja Tiina Soini-Ikonen.
Moreenimedian kyselyssä kartoitettiin työtehtäviä, jotka vievät opettajilta eniten aikaa opettamisen lisäksi. Kirjaamistyö sekä kodin ja koulun yhteistyö olivat yleisimpiä vastauksia. Asioiden kirjaaminen on tavallista arkea myös Tampereen Kaarilan koulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorille Johanna Lahtiselle.
– Periaatteessa kaikki pitäisi kirjata muistiin. Jos takavarikoin puhelimen oppilaalta tunnin ajaksi, niin sekin pitäisi merkitä ylös. Koska haluan olla oppitunnilla oppilaiden kanssa, kirjaaminen jää usein myöhemmin tehtäväksi.
Kodin ja koulun yhteydenpito tapahtuu monissa kouluissa sähköisen Wilma-järjestelmän kautta. Ihmiset ovat tottuneet nopeaan tavoitettavuuteen. Siksi monet opettajat kokevat painetta siitä, että vanhemmat odottavat vastauksia Wilmassa heti, selittää tutkija Soini-Ikonen.
Keinot ovat rajalliset
Opettajiin kohdistuu ristiriitaisia odotuksia. Nykyisessä koulumaailmassa korostetaan sekä yksilöllisiä oppimispolkuja että yhteistä oppimista. Lisäksi kouluissa painotetaan inkluusiota, joka tarkoittaa esimerkiksi pyrkimystä pitää erilaiset oppijat samassa luokassa. Tämä on Soini-Ikosen mielestä tärkeä tavoite, mutta se aiheuttaa välillä vaikeuksia käytännössä.
– Jos toimitaan niin, että kaikenlaiset oppijat ja lapset laitetaan samaan luokkaan, ja jätetään opettaja ilman riittävää tukea, niin eihän se toimi. Tietenkin sellainen kuormittaa.
Inkluusion myötä yhä useammat tehostetun ja erityisen tuen oppilaat opiskelevat tavallisen luokan seassa. Ajatus muutoksen taustalla on hyvä, koska se kasvattaa lapsia kohtaamaan erilaisuutta. Kyselyssä nousi kuitenkin esiin tuntemus siitä, että luokan- tai aineenopettaja toimii nykyään erityisopettajana ilman siihen vaadittavaa koulutusta.
– Tiedän paljon tilanteita, joissa tavallisen opettajankoulutuksen saaneet opettajat työskentelevät niin haastavien lasten kanssa, että heillä ei kerta kaikkiaan ole välineitä oppilaiden auttamiseen. Ei sitä oikein voi olettaakaan, sanoo Soini-Ikonen.
Lapsi saa olla oma itsensä
Opetussuunnitelma uudistettiin vuonna 2014. Vaikka opetuksen laajat tavoitteet ovat paikoittain hyvinkin kunnianhimoisia, opettamisesta voi edelleen saada paljon iloa irti.
– Olen koko urani pitänyt varsinaisesta opettajan työstä ja pidän siitä edelleen. Ihmisten ja erityisesti nuorten kohtaaminen on yksi tämän työn parhaista puolista, hehkuttaa Lahtinen.
Myös Soini-Ikosen mielestä opettajan työnkuva on muuttumassa oikeaan suuntaan.
– Opetusperiaatteemme mahdollistavat sen, että lapsi saa oppia, olla oma itsensä ja voida hyvin. Eihän sitä voi kukaan vastustaa. Näille asioille pitäisi vain rakentaa sellaisia merkityksiä, jotka motivoivat opettajaa työmäärästä huolimatta.
Katso videolta, miten opettajien haaveet alanvaihdosta ovat yleistyneet.