Sosiaalinen ahdistuneisuus on yhä yleisempää opiskelijoiden keskuudessa, kertoo Moreenimedian teettämä kysely. Vain neljäsosa vastaajista kertoi kokeneensa sosiaalista ahdistusta usein ennen koronapandemiaa, mutta kokoontumisrajoitusten suuren luokan purkamisen jälkeen luku on kasvanut jopa 20 prosenttia. Nyt lähes puolet vastaajista kertoo kokevansa usein sosiaalista ahdistusta.
Psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Minna Martinin mukaan sosiaalinen ahdistus liittyy aina toisiin ihmisiin ja vaikuttaa kokijan toimintakykyyn sitä huomattavasti alentavalla tavalla.

– Sosiaalinen ahdistus aiheuttaa toistuvaa, kohtuutonta kärsimyksen tunnetta. Yleisesti ottaen olen huomannut, että ahdistusta kokevat yksilöt ovat keskivertoa vaativampia itseään kohtaan. He voivat vaatia itseltään rikkeetöntä suoriutumista, oli kyseessä sitten esiintymistilanne tai vain tavallinen kanssakäyminen toisten kanssa.

Opiskelijoiden vastauksista käy ilmi into palata entiseen arkeen ja suurien tapahtumien pariin, mutta myös niiden kuluttavuus. Vastaajien mukaan kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa on nyt raskaampaa kuin ennen, mikä korostuu varsinkin suurissa porukoissa. Palautumisen tärkeys ja yksinolo sosiaalisuuden vastapainona nousi vastauksissa monesti esiin.

Martin työskenteli Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön mielenterveyspalvelujen parissa 16 vuotta, ja on toiminut paljon ahdistuksesta kärsivien ihmisten kanssa.

– Siinä missä joku toinen saattaa kokea energisoivana ennen koitosta kasvavan sykkeen, ahdistunut ihminen voi tulkita saman järkyttävän noloksi vaaran merkiksi, jonka paljastuminen muille olisi hirvittävää, kertoo Martin.

Ahdistus johtaa subjektiivisen kärsimyksen lisäksi myös väsymättömään itsensä tarkkailuun, ja huoleen siitä, saavatko muut tietää omista “heikkouksista”.

Jaettu kokemus helpottaa ahdistusta

Pieni osa vastaajista sanoo korona-ajan vaikuttaneen jaksamiseen positiivisesti, kun “turhat kissanristiäiset” jäivät pois arjesta.

– Korona-ajan eristäytyminen oli jollain tapaa paikallaan, koska sain luvan kanssa rauhoittua, ja sain esimerkiksi pitää vähän taukoa opiskelijajärjestössä puurtamisesta. Sain tämän sijaan viettää enemmän aikaa perheeni kanssa, joka lisäsi hyvinvointiani ja jaksamistani, sanoo eräs vastaaja.
Myös Martin näkee eristäytymisessä omat hyötynsä.

– Monet jo aiemminkin sosiaalista ahdistusta kokeneet ovat saattaneet tuntea korona-ajan helpottavana. Esimerkiksi opiskelijat, jotka käyvät sosiaalisten tilanteiden pelkojen takia psykoterapiassa, ovat sanoneet paradoksaalisesti että “mua helpottaa se, kun nyt muutkin on ahdistuneita sosiaalisissa tilanteissa, mä en ole se ainoa”.

Vaikka tilaisuus perua meno viime minuutilla voikin tuottaa lyhytaikaista helpotusta ahdistuksen fyysisiin oireisiin, ei vetäytyminen pidemmällä aikavälillä ole meille terveellistä.

– Ihminen on lähtökohtaisesti laumaeläin, ja mielenterveyden hyvinvointi edellyttää jonkun asteista, toistuvaa altistumista toisille ihmisille, sanoo Martin.

Kulttuuriset edellytykset paineisiin löytyvät

Suomalainen yhteiskunta on tunnettu vetäytyvästä luonteestaan, ja meillä on tapana vierastaa julkisia tunteenpurkauksia. Jännittäjille ja sosiaalisesta ahdistuksesta kärsiville saatamme sanoa toista tsempataksemme “rohkeasti vaan”, tai “älä pelkää”.  Martin sanoo tavan, jolla kohtelemme jännittäjiä, muistuttavan kovasti sitä, kuinka ulkomaalaiset usein suhtautuvan suomalaisiin.

– Kulttuurissamme on vielä hyvin paljon työsarkaa tunnesäätelyn, tunteiden tunnistamisen sekä niiden hyväksymisen kanssa. Nuoret sukupolvet tosin ovat vanhempiansa jo paljon sallivampia erilaisten tunteiden näyttämisessä, parempaan suuntaan ollaan siis menossa, pohtii Martin.