Tänä syksynä minulla ei ole vapaa-aikaa. Aivoni täyttyvät jokaisena vapaahetkenä vuosijuhlilla, budjeteilla, sitseillä ja ilmottautumislomakkeilla. Avun tarjoajista ja tsempeistä huolimatta hautaudun to do -listojeni alle. En osaa kysyä apua, ja tuntuu että vaikka kuinka kysyisin, työvuoren huippu ei siltikään olisi yhtään lähempänä.

Parhaimmillaan ainejärjestötoiminta on yhteisöllistä ja voimaannuttavaa, pahimmillaan se imee opiskelijasta kaiken energian. Mielestäni ainejärjestötoiminta ei toimi, jos sitä tehdään yksilöinä. Kaikilla hallituksessa on omat vastuualueensa, mutta ainejärjestöjen toiminnassa pitäisi korostaa yhteistyötä yli kaiken.

Kuten Moreenimedian kyselyssä selvisi, monet saavat tapahtumavastaavan työstä myös onnistumisen tunteita, puhtia opintoihin ja mikä tärkeintä, tiiviin yhteisön. Jos työtaakkaa voi jakaa muille ja hallituksesta saa aina apua, yhteisöllisyys kukoistaa. Se tekee ainejärjestötoiminnasta kaiken työn arvoista.

Lue toimittajan juttu tapahtumavastaavien uupumuksesta täältä.