Tahdoin olla nuorena poikatyttö.

Yritin kuunnella Nirvanaa, lukea vain isäni kirjahyllyllä olevia klassikoita ja vakuuttaa itselleni sekä muille olevani tavallista parempi teinityttö. Luin kuitenkin salaa Twilightia ja kuuntelin Nirvanan biisien välissä One Directionia. En kehdannut myöntää sitä kenellekään, etenkään itselleni. Ajatus siitä, että olisin kuin muut tytöt ei ollut vain epämiellyttävä, se oli vastenmielinen.

Entistä asennettani kutsutaan sisäistetyksi misogyniaksi. Käsite tarkoittaa sitä, että yhteiskuntamme seksismi esiintyy myös naisten minäkuvassa. Kun arvoamme kyseenalaistetaan tarpeeksi monta kertaa, alamme itsekin uskomaan, että naiseutemme on huonoa ja toissijaista. Sisäistämme saamamme vihan.

Kaltaisiani teinityttöjä on ollut olemassa pitkään. Meitä kutsuttiin viime vuosikymmenenä “not-like-other-girls” -tytöiksi ja nykyään muotitermi on pick me -tyttö, mutta ilmiö on yhä sama. Miljoonat teinitytöt inhoavat naisellisuutta sekä itsessään että muissa.

Ilmiö pohjautuu yhteiskuntaa vaivaavaan naisvihaan. On selvää, että elämme yhä vahvasti mieskeskeisessä kulttuurissa. Ihanteemme, arvomme ja jopa lainsäädäntömme ovat rakentuneet miehisyyden ympärille.

Tämä mieskeskeisyys on juurtunut myös psykologiaamme. Sekä naiset että miehet suhtautuvat myönteisemmin maskuliinisiin piirteisiin. Maskuliiniset luonteenpiirteet koetaan “hyvän johtajan luonteenpiirteiksi”, mutta feminiiniset saavat osakseen vain pilkkaa. Naiseus on yhteiskunnassamme heikkoutta.

Miljoonat teinitytöt inhoavat naisellisuutta sekä itsessään että muissa.

En teininä pystynyt nimeämään tätä ilmiötä, mutta huomasin sen jokapäiväisessä elämässäni. Tunsin häpeää ja ärtymystä lukiessani artikkeleita siitä, kuinka Twilightin Bella Swan on heikko ja huono esimerkki nuorille kasvaville tytöille. Bella edustaa perinteistä naiseutta. Hän on herkkä, haluaa mennä naimisiin ja ennen kaikkea ei käyttäydy niin kuin 2000-luvun naishahmon olisi pitänyt käyttäytyä. Tämä naisellisuus itsessään oli tarpeeksi tehdäkseen Bellasta huonon esimerkin.

Kyseenalaistin tätä kritiikkiä jo lapsena: miksi rakkautta haluava Bella on huonompi esikuva kuin Terminator-elokuvissa taisteleva Sarah Connor?

Yhteiskuntamme on toki edistynyt feminismissä, mutta naisten arvo on yhä miehisyyden määrittelemä. Nainen ei voi olla vahva tai hyvä, jos hän ei ole myös maskuliininen.

Tämä saattaa kuulostaa teoretisoinnilta, mutta naiseuden pilkkaamisella on aitoja seuraamuksia. Tämä ilmenee kansainvälisessä kyselyssä, jossa mitattiin naisten itsetuntoa. Naisten itsevarmuus on myös länsimaissa hälyttävän matalalla tasolla. Kyselyyn vastanneista amerikkalaisista naisista vain pieni osa koki itsensä itsevarmaksi.

Ei ole siis ihme, että naiset varttuvat vihaamaan omaa naisellisuuttaan. Nykyajan pick me -tytöt ovat varttuneet kulttuurissa, joka on opettanut heille pienestä pitäen että hyvä nainen ei ole naisellinen. Opin itsekin, ettei hyvä tyttö ihaile Bella Swania – hyvä nainen piilottaa naisellisuutensa ja mukautuu yhteiskunnan maskuliinisiin ihanteisiin.

Tästä kaikesta huolimatta en enää häpeä naisellisuuttani. Heitän läppää Twilight-fanituksestani, käytän niin paljon meikkiä kuin kukkaro sallii enkä arvostele muita naisia heidän naisellisuudestaan – tai sen puutteesta.