Suomessa on satoja tuhansia huono-osaisiksi lukeutuvia ihmisiä. Huono-osaisuutta tutkinut Turun yliopiston sosiaalityön professori Johanna Kallion mukaan esimerkiksi huono-osaisia lapsia on noin 150 000. Yksi heistä oli aikanaan myös dokumentaristi Sami Kieksi, joka sittemmin on ohjannut suurta suosiota saaneet dokumenttisarjat Logged in ja Some deep story.
– Mulla ei ole ollut se kaikista helpoin lapsuus, ja siksi koen tärkeäksi käsitellä näitä aiheita. Minulla on myös jonkinlainen yhteys ja ymmärrys dokumenteissa esiintyviin ihmisiin, Kieksi sanoo.
Metso Talk –keskustelussa nousi vahvasti esille se, että huono-osaisuus voi olla periytyvää, mutta huono-osaisesta perheestäkin on mahdollisuus ponnistaa ylöspäin. Avainasemassa ovat yhteiskunnan tuki ja turvalliset aikuiset omassa lähipiirissä.
– Yläkoulussa numeroni olivat enimmäkseen vitosia ja ajattelin kasilla, että peli on jo menetetty. Olin jo luovuttanut. Sitten menin opinto-ohjaajan luokse, joka oikeasti kohtasikin minut. Kerroin hänelle tarinani ja hän valoi minuun uskoa tulevasta, Kieksi kertoo.
Kieksi nosti yhdeksännellä luokalla numeroitaan lähes kolmella ja pääsi opiskelemaan haluamaansa paikkaan. Vaikka huono-osaisuuden kierteen katkaiseminen on mahdollista Kieksin ja Kallion mukaan myös myöhemmällä iällä, parasta se olisi tehdä jo varhaiskasvatuksessa.
– Siellä tasataan lasten koulunkäyntivalmiuksia. On pidettävä huolta, että mahdollisimman moni pääsee laadukkaaseen varhaiskasvatukseen, toteaa Kallio.
Pääkirjaston lavalla päästiin pohtimaan myös huono-osaisuuden esittämistä mediassa. Kieksin mukaan köyhyys ja huono-osaisuus esitetään usein yksipuolisesti harmaan värisävyissä, eli ihmisistä tuodaan vain ankea puoli esiin. Hän on pyrkinyt dokumenteillaan muuttamaan ja laajentamaan huono-osaisuuden kuvastoa.
Media vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Kallion mukaan suomalaisessa uutismediassa huono-osaisuutta käsitellään usein yhteiskuntakritiikin kautta, eikä syyllistämiseen usein lähdetä. Toimeentulotuen asiakkaisiin suhtaudutaankin yhä paremmin.
Mitä huono-osaisuudelle sitten voitaisiin tehdä? Kallion mukaan hyviä poliittisia päätöksiä ovat olleet oppivelvollisuusiän korottaminen ja lastensuojelun jälkihuollon ikärajan nostaminen. Hän kuitenkin toteaa, että julkisen sektorin jatkuva niukkuus on ajanut poliittisessa päätöksenteossa keskittymisen pois ennaltaehkäisevästä otteesta korjaavaan otteeseen. Tämä ei ole kovin kustannustehokasta, sillä nuoren syrjään jäämisen hinta on valtava.
– Pelkällä rahallakaan ei tätä ongelmaa poisteta. Esimerkiksi hyvällä sosiaalityöntekijällä voi olla valtava vaikutus. Lähetän myös terveisiä anarkistisossuille ja TikTok-sossuille: uusi sosiaalityöntekijöiden sukupolvi on mahtava, ihailee Kallio.