Teknologian murros on jalostanut internet-meemistä vakavasti otettavan viestinnällisen välineen, jonka avulla voi parhaimmillaan lievittää stressiä ja pahimmillaan rapauttaa demokratiaa.

2010-luvun alussa vilisi lähinnä Ylilaudalla, Punk in Finland -foorumilla ja muilla keskustelupalstoilla, mutta viime aikoina meemikenttä on siirtynyt Facebookin kautta Instagramiin, jossa Tampereen yliopiston meemitutkija Saara Särmäkin toteuttaa etnografista tutkimusmetodiaan.

Vajaa vuodessa Instagramissa on noussut suosioon dank-meemin alalaji, joka yhdistelee yhtäältä rähjäistä  ja toisaalta söpöä ja feminiinistä estetiikkaa. Dank-tyylille ominaisia piirteitä ovat roskaisuus ja omaleimaiset nimimerkit. Meemeihin valitut kuvat voivat olla rakeisia tai sumeita, teksti vinoa ja kieliasu täynnä virheitä. Tärkeintä on meemin viesti.

– Uudessa tyylisuuntauksessa nähdään runsaasti marxilaisia viitteitä, glitteriä ja pinkkiä. Sitä voisi kutsua vaikka yksisarvisdankiksi tai glitter-marxismiksi, Saara Särmä kommentoi.

– Meemien tekijöillä on yhteisöllinen, positiivinen meininki, joka näkyy kommenttikentissäkin. Ilkeämielinen kuittailu on harvinaisempaa.

Pehmeää ja pörröistä meemityyliä voi pitää epäsuorana vastareaktiona äärioikeiston ilkkuvalle ja kyynissävytteisille meemityylille, joka verhoutuu usein ironiaan ja viattomaan vitsailuun, mutta kätkee sisäänsä rasismia ja naisvihaa.

Särmä opastaa meemien suurkuluttajia samanlaiseen varovaisuuteen kuin muitakin sisältöjä selatessa.

– Vaikka meemit ovat lähtökohtaisesti anonyymejä, on tärkeää yrittää varmistaa, mistä meemi on peräisin ja mikä sen sanoma on.

Kuuntele koko haastattelu alta. Keskustelun voi myös lukea täältä.