Medialla ja kirjallisuudella on valtaa esimerkiksi siinä, kenen tarina kerrotaan, ja millä näkökulmalla. Aktivisti ja yhdenvertaisuuskouluttaja Javiera Marchant Aedo korosti kolmannessa Metso Talkissa, että myös se on olennaista, kenen ääntä pidetään vakuuttavana.

– Se minkälaisia ihmisiä olemme tottuneet näkemään esimerkiksi mediassa, kirjoissa ja sarjoissa vaikuttaa siihen, kenen sanaan ja sanomaan uskomme.

Hänen mukaansa kontekstit, joissa tietynlaisia ihmisiä yleensä näytetään, vahvistavat vallassa olevia rasistisia käsityksiä ja stereotypioita. Rasismista kärsivien olisikin Marchant Aedon mukaan tärkeää saada tilaisuus puhua muistakin asioista kuin rasismista. Myös käytetyillä sanavalinnoilla on väliä, niin mediassa kuin esimerkiksi kouluympäristössäkin.

– Sanoilla on niin valtavasti valtaa, että niillä voidaan vahvistaa vallassa olevia eriarvoisia rasistisia rakenteita eli tapoja menetellä tässä yhteiskunnassa, Marchant Aedo toteaa.

Koska kirjallisuus kertoo maailmasta, ja maailma on rasistinen, käsittelee kirjallisuus vääjäämättä myös rasismia. Sillä, miten aiheeseen suhtaudutaan, on kuitenkin väliä. Tutkija ja tietokirjailija Olli Löytyn mukaan kirjallisuus voi käsitellä rasismia joko vahvistaen tai purkaen tietynlaisia ajattelumalleja.

– Ne ovat kerronnallisia asioita. Jos kirjassa on rasisti hahmo, se ei tee siitä rasistista kirjaa, toteaa Löytty.

Marchant Aedo tuo esille, kuinka on olemassa kolmenlaista politiikkaa: eriarvoisuutta vahvistavaa, eriarvoisuutta ylläpitävää ja eriarvoisuutta purkavaa. Hän on kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka esimerkiksi ihmisten ihonväriä kuvataan kirjallisuudessa.

– Mustia tai ruskeita naisia kuvataan hyvin eksotisoivasti, puhutaan esimerkiksi maitokahvin- tai suklaanvärisestä ihosta. Entä jos samalla tavalla alettaisiin puhumaan valkoisista, kuten majoneesin värisestä ihosta, kun Marchant Aedo.

Marraskuussa kuohuttaneen Sannikka-keskusteluohjelman jakso on tuttu kummallekin vieraalle. Jaksossa käsiteltiin aktivismia, sekä sivuttiin myös niin sanottua cancel-kulttuuria.

– Se oli kauhean huonoa dialogia, keskustelijat eivät ymmärtäneet toisiaan. Journalistisena tapahtumana ohjelma oli epäonnistunut monessa suhteessa, Löytty tiivistää mielipidettään tapauksesta.

Marchant Aedo lainaa toimittaja Susani Mahaduran purkua tilanteesta: ohjelma alkaa suoralla väitteellä kysymyksen sijaan. Idea “hyviä asioita ajetaan huonoilla tavoilla” vahvistetaan tutkijaa haastattelemalla, ja näin päädytään tilanteeseen, jossa asetelma on päätetty etukäteen.

Hän lisää myös Renaz Ebrahimin olleen ainoa ruskea ihminen koko tilassa; jo sen takia valta-asetelma on epäreilu. Vastapuolelle keskustelemaan taas on asetettu tähtitieteilijä.

– Siinä tilanteessa Esko Valtaoja myös käyttää useamman kertaa rasistista slurria. Jos ei ole BIPOC, ei mitenkään pysty ymmärtämään miltä se tuntuu arjessa, saati että se tapahtuu televisiolähetyksessä, Marchant Aedo kiteyttää.

Marchant Aedon mukaan rasististen asenteiden purkamiseksi kaikkien olisi tärkeää tarkastella omia käsityksiään ja etsiä lisää tietoa yhdenvertaisuudesta. Erityisesti hän suosittelee tätä valta-asemassa oleville ihmisille, olipa kyseessä sitten asiantuntijavalta tai vaikkapa toimittajan työhön kuuluva määrittelyvalta.

– En tarkoita, että pitää käydä joku neljän vuoden koulutus aiheesta. Liikkeelle voi lähteä vaikka siitä, että oppii lisää yhdenvertaisuuteen liittyvistä termeistä. Olisi merkittävää oppia tiedostamaan ja ymmärtämään, kuinka syvälle sisäistettyjä rasistisia tapoja meillä kaikilla on, myös minulla. On opittava ymmärtämään, mistä ja miten ne ovat syntyneet, miksi olen oppinut ajattelemaan näin? Sitten pitää yrittää tehdä pikkuhiljaa toiston ja harjoituksen kautta tapahtuvaa työtä, että pääsisi näistä tavoista eroon, kertoo Marchant Aedo.