Olen eksynyt ystäväni mukana hänen kaveriporukkansa illanviettoon. Paikan päällä tajuan melkein heti, että se oli virhe. Istun huoneen nurkassa ja kuuntelen, kun muut puhuvat minulle vieraista ihmisistä. Kun muut repeävät nauruun, nauran väkinäisesti mukana, vaikka en tiedä, mille nauramme. Yhtäkkiä ystäväni kysyy, viihdynkö. Vastaan myöntävästi edes harkitsematta totuudenmukaista vastausta.

Valehtelu on käytöstä, jolla johdetaan muita tahallaan harhaan. Tutkimusten mukaan ihminen valehtelee keskimäärin kerran tai kaksi päivässä. Suurimman osan valheista kertoo vain pieni joukko ihmisiä, mutta silti jokainen valehtelee. Usein kuitenkin ajatellaan, että valehtelu on aina väärin. Suomalaiset arvostavat rehellisyyttä, ja se on tutkimusten mukaan jopa tärkein arvomme.

Toimimmeko siis aina väärin, kun suustamme pääsee ulos muuta kuin totuus?

Emme. Oikeastaan asia on aivan päinvastoin, sillä valehtelu on tutkitusti välttämätöntä sosiaaliselle elämälle ja kestäville ihmissuhteille. Elämä olisi hyvin raskasta, jos puhuisimme aina totta, ja siksi joskus on parempi valehdella.

Sosiaalipsykologi Janne Viljamaan mukaan esimerkiksi kohteliaisuus on usein valehtelua. Jos kumppanin uusi hiustyyli on omasta mielestä kamala, saattaa olla parempi kehua sitä kuin kertoa totuus.

Hyväksyttävä valehtelu onkin usein sosiaalisen pelisilmän osoittamista.

Klassisen ajatuksen mukaan valehtelu on oikein ainakin silloin, jos sillä voi pelastaa toisen hengen. Kovin monen kohdalle tällaista tilannetta ei oikeassa elämässä osu, mutta ajatusta voi soveltaa myös pienempiin tekoihin. Kalifornian yliopiston tutkimuksen mukaan valehtelu on nimittäin hyväksyttävämpää silloin, kun se auttaa muita ihmisiä. Jos kaveri on inhottavilla treffeillä ja haluaa sieltä pois, voi aivan hyvin soittaa hänelle ja keksiä hätätilanteen, jonka avulla kaveri pääsee lähtemään karkuun.

Myös valkoiset valheet voivat olla hyväksyttäviä. On ihan okei sanoa joskus, ettei ehtinyt vastaamaan puhelimeen, vaikka oikeasti ei vain jaksanut. Voi myös olla hyvä idea kehua ystävän tekemää illallista, vaikka se maistuisikin kamalalta.

Hyväksyttävä valehtelu onkin usein sosiaalisen pelisilmän osoittamista. Vaikka kuinka arvostaisi rehellisyyttä, kukaan tuskin haluaa aina kuulla totuutta, ja siksi joskus on parempi valehdella.

Sellaiset valheet, joista on hyötyä valehtelijalle ja joilla on paljon seurauksia, on nähty tutkimuksissa pahoina. On varmasti itsestään selvää, että kun vakavaan rikokseen syyllistynyt valehtelee päästäkseen pälkähästä, hän tekee väärin. Toisaalta joskus on myös hyväksyttävää valehdella oman edun vuoksi, ja se onkin monien valkoisten valheiden taustalla. Kun kehuu kumppaninsa uutta kamalaa hiustyyliä, tavoitteena on välttää konfliktia.

Valehtelun hyväksyttävyys riippuu paljon tilanteesta, ja sama valhe ei välttämättä ole eri tilanteissa yhtä hyväksyttävä. Esimerkiksi kumppanilta odottaa yleensä rehellisempää käytöstä kuin melko vieraalta työkaverilta. Valkoiset valheet ja muiden auttaminen valehtelulla ovat kuitenkin yleisesti melko hyväksyttäviä.

Itse olen ainakin tyytyväinen siihen, että välillä valehtelen ja suojelen siten sekä omia että muiden tunteita.

Jutussa on hyödynnetty muun muassa Klaus Helkaman kirjaa Suomalaisten arvot: Mikä on meille oikeasti tärkeää? sekä sosiaalipsykologi Janne Viljamaan haastattelua.