Jos Perussuomalaisten vaalimainoksia uskoo, Itä-Helsinki on no go –zone.
Viime helmikuussa julkaistussa mainoksessa maalataan kovin apea kuva seudusta. Kaduilla ei voi kävellä öisin, kouluissa vallitsee sekä sharia-laki että levottomuus, eikä länsimaisilla ihanteilla ole tulevaisuutta Itä-Helsingissä. Seutu on näköjään Suomen ikioma Malmö.
Tätä pelottavaa mielikuvaa on vaikea nähdä Itiksessä marraskuisena viikonloppuiltana. Kauppakeskuksen käytävillä ei käydä jengisotia, vaan teiniporukat ja lapsiperheet porskuttavat täysiin kauppoihin.
Tänä lauantaina Itiksen käytävät ovat tavallista täydempiä. Black Friday -viikko on lopuillaan, joten moni itähelsinkiläinen on pakkautunut keskukseen etsimään viime hetken tarjouksia. Miika on yksi heistä.
– En ole täkäläinen, mutta tyttöystävä asuu Vuosaaressa, joten on täällä tultu käytyä. Ihan siisti mesta mun mielestä.
Miika ei puolla Itä-Helsingin saamaa mainetta, mutta hän miettii pitkään syytä huonolle maineelle. Hän antaa lopulta rehellisen, jokseenkin lyhyen vastauksen.
– Sehän johtuu siitä… monikulttuurisuudesta.
Maine on todellisuutta karumpi
Itäkeskuksen maine on melkein myyttinen, mutta se ei erityisemmin erotu Helsingin muista kaupunginosista rikollisuustilastoissa. Henkirikoksia tapahtuu enemmän muun muassa Vallilassa, Kalliossa ja Pihlajamäellä.
Itäkeskuksen työttömyysprosentti on kuitenkin pääkaupunkiseudun korkeimpia ja väestöstä melkein 40 prosenttia on maahanmuuttajataustaisia. Muuta yhteistä Malmön kanssa ei ole, mutta samankaltaisuudet ovat tarpeeksi tuodakseen seudulle samanlaisen maineen.
Itä-Helsingin huono maine ärsyttää Miia Turtiaa, joka vietti lauantaita Tallinnanaukion edessä. Turtia oli rentoutumassa aukiolla oltuaan ostoksilla Puhoksen Fidassa. Molemmat alueet ovat pahamaineisia Itä-Helsinginkin mittakaavalla, mutta Turtia silti pitää niistä.
– Siellä on paljon erinäköistä väkeä. Mitä pahaa siinä muka on? hän kuittaa.
Turtia on asunut Itä-Helsingissä koko ikänsä. Hän on varttunut samassa Helsingissä kuin muutkin helsinkiläiset, mutta kuulee silti huonoja juoruja asuinalueestaan.
– Naurettavaahan se on. Mummonikin uskaltaa asua Kontulassa, eikä sille ole koskaan sattunut mitään siellä.
”Rauhattomiampiakin paikkoja on”
Samoin uskoo karibialainen Alex Whyte, joka oli etsimässä vaatteita Itiksen Volt-kaupasta. Whyte on ehtinyt asua elämänsä aikana Yhdysvalloissa, Briteissä ja Keski-Euroopassa. Hän on täällä vain etsimässä hyvää muotia – ja kokemuksia.
– Itis on aika jännä paikka. Paljon erilaisia kulttuureita kaikkialla!
Itiksen maine oli luonnostaan tuntematon Whytelle. Hän on käynyt Suomessa monta kertaa, mutta Itäkeskuksen maine ei ole vielä kirinyt Whyten korviin. Kun kysyn mieheltä, pelkääkö hän Itäkeskusta, Whyte nauraa.
– En tietenkään! Miksi muuten pukisin koruni tänne?
