Asetun mahalleni surffilaudalle. Veden sijaan kauhaisen käsivarsillani muutaman vedon verran ilmaa kunnes työnnän itseni ylös.
Nostan katseeni. Ympärilläni levittäytyy Suomen ensimmäinen surffiliike, jossa lainelaudat nojailevat toinen toisiinsa ja rivistö Billabongin shortseja odottelee ostajiaan. Mikään ei viittaa siihen, että ulkona kipristelevät marraskuun ensimmäiset pakkaset.
Ja niin on tarkoituskin. Offshore-liikkeen inspiraatio on lähtöisin Fuerteventuran suffikaupoista, joita liikkeen omistaja ja aktiivinen suomisurffari Juha Sila kutsuu ”sairaan hienoiksi”.
– Olin lentokoneessa matkalla takaisin Suomeen ja mietin, tulisiko täällä johonkin aaltoja. Finnairin reittikartasta huomasin, että Porin Yyteri voisi olla sellainen paikka. Vuonna 1997 surffasin siellä ensimmäisen suomisurf-aaltoni, Sila muistelee.
Olosuhteet surffaukselle ovat Suomessa haastavat. Itämerellä aallot syntyvät voimakkaiden tuulien seurauksena, minkä takia aallokko on usein sekavaa eikä tarjoa kovin tiheää harrastusmahdollisuutta.
On kuitenkin virhe ajatella, ettei täällä pohjolassa voisi olla hyviä aaltoja. Sila itse surffaa noin 40–50 kertaa vuodessa, mikä vaatii intohimon ohella viitseliäisyyttä. Kipinän on oltava suuri lämmittääkseen surffaria hyytävässä merivedessä.
Surffikulttuuria levitettiin puskaradiona
Ei ole liioiteltua sanoa, että Sila on suomisurffauksen isä ja Offshore sen koti.
– Tänä päivänä on helppoa levittää omaa juttua Instagramissa ja Facebookissa. Tuohon aikaan ilman internetiä se oli oikeasti vaikeaa. Piti itse luoda kokonainen kulttuuri ja yhteisö.
Sila kertoo, että vielä 90-luvulla surffauksen ei uskottu olevan mahdollista Suomessa, ja tämän takia alan voimakkaampi kasvu käynnistyi vasta vuosituhannen vaihteessa. Suomen Lainelautaliiton mukaan Suomessa arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 200–300 aktiivista suomisurffauksen harrastajaa ja esimerkiksi surffauksen SM-kisoja järjestetään säännöllisesti. Lajin kiinnostuksesta kertoo myös se, että Facebookin Surf Suomi -ryhmässä on lähes 5000 jäsentä.
Harrastuksesta tuli työ
Surffatessa Sila tuntee olevansa luonnon kanssa yhtä, ja tämä onkin hänelle harrastuksen koukuttavin tekijä.
Välillä koittaa kuitenkin niin sanottuja flättipäiviä, jolloin aaltoja ole. Näinä päivinä Silan harrastus jatkuu Offshoressa työntekona, johon kuuluu välineiden kokoamista ja pakkaamista, myyntiä ja markkinointia sekä surffiopetusta.
Opetusta varten hän on itse rakentanut muun muassa jo heti kättelyssä testaamani tasapainolainelaudan sekä alakerrasta löytyvät surfskate-rampit.
– Kaikkea tällaista pitää kehitellä.