Wilho-Mihkal Jousteella alettiin epäilemään autismin kirjon häiriötä jo lapsuudessa. Vaikeuksia ilmeni kaverisuhteiden solmimisessa ja arkisissa asioissa, kuten pukeutumisessa. Alakoulun viidennellä luokalla asiaa tutkittiin ja hän sai Asperger-diagnoosin. ADHD-diagnoosin Jouste sai vasta aikuisiällä, kun hänen psykiatrinsa kannusti hänet tutkimuksiin.

Autismin kirjon lapsilla todetaan yleensä varhain erilaisia kehityksen poikkeavuuksia muun muassa vuorovaikutuksessa, kommunikaatiossa, käyttäytymisessä ja kiinnostuksen kohteissa. ADHD saattaa ilmetä esimerkiksi tarkkaamattomuuden puutteena, impulsiivisuutena ja yliaktiivisuutena. Diagnoosien ilmeneminen vaihtelee yksilöllisesti ja vaikeusasteeltaan. Ne ovat elinikäisiä ja haasteet jatkuvat ja muuttavat muotoaan läpi elämän.

Diagnoosien saaminen on kasvattanut itseymmärrystä ja tuonut armollisuutta itseä kohtaan. Jouste kertoo soveltaneensa ennen itseensä vääränlaisia vaatimuksia. Hän kuvitteli, että hänen tulisi kyetä asioihin, joihin hän ei kykene tai osata asioita, joita hän ei vielä osaa. Itseymmärryksen puuttuminen oli aiheuttanut masentuneisuutta.

Oma suhtautuminen diagnooseihin on muuttunut vuosien varrella.

– Aluksi ajattelin, että diagnoosit ratkaisevat kaiken. Sitten ymmärsin, ettei tämä ole asia, joka ratkeaa, vaan ennemminkin sitä, minkälainen ihminen olen.