Journalistit yleensä kuvaavat itseään puolueettomuuteen pyrkivinä tietoammattilaisina ja vallan vahtikoirina eli poliittisen ja muunlaisen vallankäytön monitoroijina. Monet journalistit kokevat, että heidän tehtävänsä on välittää eri osapuolten näkemyksiä asiaan ja antaa yleisön luoda itse omat mielipiteensä asioihin. Puolueettomuuteen journalismissa voidaan niin ikään liittää kriittinen suhtautuminen kaikkia tietolähteitä kohtaan ja näin ollen esimerkiksi poliitikkojen ja viranomaisten haastaminen.

Koronaviruspandemian iskettyä Suomeen vuoden 2020 alussa sai se aluksi aikaan sekavan tilanteen myös uutistoimituksissa. Hyvin nopeasti uutistoimitukset alkoivat täyttyä viranomaistiedotteista, ja toimituksissa alettiin soittaa päivittäin eri asiantuntijoille parhaan mahdollisen tilannekuvan saamiseksi. Nyt jälkikäteen ajateltuna kyseinen ajanjakso muutti uutistoimitukset ikään kuin viranomaisten tiedotuslaitoksiksi. Nopeassa uutissyklissä ja koko ajan muuttuvassa tilanteessa asiantuntijoiden ja valtaapitävien sanomisia ei kaikissa tapauksissa ehditty tarkastella kovin kriittisesti.

Nyt jälkikäteen ajateltuna kyseinen ajanjakso muutti uutistoimitukset ikään kuin viranomaisten tiedotuslaitoksiksi.

Koronauutisoinnin rutinoiduttua myös kriittiset näkökulmat esimerkiksi viranomaisohjeistuksiin tai hallituksen päätöksiin alkoivat tulla uutisjutuissa enemmän esiin ja esimerkiksi yksittäisten poliitikkojen lausuntoja ja toimintaa kohtaan esitettiin jälleen enemmän kritiikkiä. Esimerkiksi Huoltovarmuuskeskuksen epäonnistuneet maskikaupat ja koronarajoitusten aiheuttamat hankaluudet tavallisten ihmisten arjessa alkoivat nousta uutisaiheiksi pelkkien viranomaisten koronaohjeistusten ja päivittäisten tartuntalukujen sijaan.

Toimittaja Tuomas Peltomäki kirjoitti Helsingin Sanomiin tapaamisestaan niin sanotun ”koronadenialistin”, eli rokotus- ja rajoitusvastaisen henkilön kanssa. Henkilö kertoi olleensa pettynyt valtavirtamedian juttujen yksipuolisuuteen ja siihen, että media ja viranomaiset puhuivat koronasta lähes täysin samalla tavalla. Kyseinen henkilö oli tämän takia ajautunut lukemaan vaihtoehtoisia uutislähteitä, koska hän koki sen olevan ainut vaihtoehto löytää vastauksia kysymyksiin, joita valtamedia ei hänen mielestään kysynyt.

Viranomaisvetoisen journalismin ongelma ei ole niinkään siinä, etteikö viranomaisia ja hallitusta myötäilevä uutisointi olisi hyväksyttävää, sillä koronanpandemian kaltaisessa tilanteessa journalismin rooli tiedonvälityksen kanavana korostuu. Ongelma suhteessa totuudenmukaisuuteen syntyy kuitenkin siinä, että liian yhdenmukaisessa puhetavassa aiheellisenkin kritiikin esittämisen kynnys kasvaa todella korkeaksi.