Kello on jo paljon. Pitäisi mennä nukkumaan, mutta toisaalta huvittaisi katsoa vielä yksi jakso koukuttavaa Netflix-sarjaa tai viestitellä hetki ystävän kanssa. Nukkumaanmeno viivästyy.
– Ei ole harvinaista ajatella, että ”teen vielä jotain, teen vielä jotain”. Eli ei kuunnella omaa luontaista nukkumaanmenorytmiä, pohtii Suomen Psykologiliiton psyykkisen valmennuksen ammatillisen työryhmän puheenjohtaja ja psykologi Satu Kaski.
Kostovalvominen on ilmiö, jossa nukkumaanmenoa viivytellään, jotta kiireiseen arkeen saadaan edes vähän omaa aikaa. Termi tulee kiinan kielestä, ja se lähti leviämään sosiaalisessa mediassa journalisti Daphne K. Leen twiitattua siitä vuonna 2020.
Työterveyslaitoksen erikoistutkija, psykologi ja psykoterapeutti Heli Järnefelt kertoo, että suurin osa ihmisistä nipistää yöunistaan työ- tai opiskelupäivinä. Hänen mukaansa ihmiset nukkuvat arkisin keskimäärin noin tunnin vähemmän kuin vapaapäivinä.
Lisäksi Kaski kertoo, että esimerkiksi ruuhkavuosina vapaa-aikaa saatetaan varastaa yöunista. Jos päivällä täytyy käydä töissä ja hoitaa lapsia, yö voi olla ainoa hetki saada omaa aikaa.
– Kun yöuni on kuusi tuntia, ihminen tietää saavansa illalla puolitoista tuntia itselleen, selittää Kaski.
Jos unet jäävät arkena liian lyhyiksi, niitä usein korvataan nukkumalla vaikkapa viikonloppuna pidempään. Järnefeltin mukaan paras ratkaisu olisi kuitenkin, jos pystyisi nukkumaan mahdollisimman tasaisesti ja säännöllisesti sekä arkena että viikonloppuna.
Riittämätön uni on terveysriski
Nukkumaanmenon viivyttely voi olla mielihyvähakuista: sarjan katsominen tai kännykän selaaminen on yksinkertaisesti mielenkiintoisempaa tekemistä kuin nukkuminen. Jos oma arki tuntuu harmaalta ja merkityksettömältä, myöhään valvomisella saatetaan hakea vaihtelua ja jännitystä.
Nukkumaanmenon viivyttelyyn saattaa liittyä myös vaikeiden tunteiden välttelyä. Kun keho rauhoittuu, mieli alkaa laukata. Ahdistavatkin ajatukset saattavat nousta nukkumaanmenon yhteydessä pintaan.
– Silloin voi olla, että mieluummin vain uuvuttaa itsensä päivän touhuilla ja sitten vain sammuu ja nukkuu, miettii Kaski.
Huonosti nukutun yön jälkeen olo tuntuu usein väsyneeltä eikä asioihin jaksa keskittyä kunnolla. Univaje laskee helposti myös mielialaa. Pitkällä aikavälillä liian lyhyet yöunet altistavat sekä mielenterveyden häiriöille että fyysisille sairauksille.
– Siksi olisi tärkeää arvostaa omaa untaan ja pyrkiä nukkumaan oman unentarpeensa mukaan, summaa Järnefelt.
Lue uneen ja nukkumaanmenon viivyttelyyn liittyvä gallup tästä.