Uskonnottomuus on yhä yleisempää korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Tämä selviää Moreenimedian verkkokyselystä, jossa kartoitettiin opiskelijoiden kokemuksia uskonnosta ja uskonnottomuudesta.

Opiskelijoiden maallistuminen osa laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Tämä on myös Tampereen seurakuntien yliopistopastori Risto Korhoselle tuttu ilmiö.

– Perinteisten kristillisten kirkkojen jäsenmäärä vähenee niin Suomessa, Pohjoismaissa kuin ehkä läntisissä maissa yleisemminkin.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nelivuotiskertomuksesta selviää, että uskonto on menettänyt merkitystään ennen kaikkea nuoren sukupolven keskuudessa. 1990-luvun jälkeen syntyneistä vain vajaa neljäsosa pitää itseään uskonnollisena. Milleniaalit ovat tutkimuksen mukaan tähän mennessä vähiten uskonnollinen sukupolvi.

Uskonnon merkityksen väheneminen on havaittu myös Tampereen kristilliset teekkarit ry:ssä. Yhdistyksen puheenjohtaja Jenna Ijaksen mukaan jäsenmäärä on laskenut viimeisen vuosikymmenen aikana. Jopa kerhon lakkauttamista on jouduttu miettimään.

Uskontokunnasta eroaminen yhä yleisempää

Moreenimedian verkkokyselyn perusteella noin puolet korkeakouluopiskelijoista kuuluu johonkin uskontokuntaan. Uskonnolliseksi tai jossain määrin uskonnolliseksi heistä itsensä kokee kuitenkin vain 40 prosenttia. Vastauksista ilmenee, että moni kuuluu uskontokuntaan lähinnä tavan vuoksi.

– Olen ateisti, vaikka kuulunkin toistaiseksi kirkkoon. En ole koskaan uskonut mihinkään, enkä näe sille tarvetta, kertoo eräs kyselyyn vastanneista opiskelijoista.

Myös uskontokunnasta eroaminen vaikuttaa kyselyn perusteella olevan varsin yleistä korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa. Lähes neljä viidestä uskontokuntaan kuulumattomasta kertoi eronneensa uskontokunnasta. Syitä kirkosta tai uskontokunnasta eroamiselle mainittiin useita. Niitä olivat muun muassa uskontokunnan oppien, arvojen tai asenteiden kieltäminen, kirkollisvero ja kirkollisen järjestelmän kokeminen vieraaksi tai turhaksi.

Opiskeluaikana etsitään omaa uskonnollista identiteettiä

Risto Korhonen uskoo, että 20 ja 30 ikävuoden väliin sijoittuva opiskeluaika on monelle oman identiteetin muovautumisen aikaa, jolloin myös omaa suhdetta uskontoon etsitään. Tässä elämänvaiheessa tulee usein ajankohtaiseksi uskontokunnasta eroaminen tai siihen liittyminen. Nuorena tehty eroamispäätös ei Korhosen mukaan ole välttämättä pysyvä.

– Väittäisin myös, että joillekin se on ehkä myös osa muoti-ilmiöön mukaan liittymistä. On jotenkin katu-uskottavampaa sanoa, ettei ole kirkon jäsen kuin olla kirkon jäsen ja osallistua kirkon toimintaan.

Uskonto pitää pintansa

Vaikka uskonnon merkitys on keskimäärin vähäinen, pienelle osalle opiskelijoista se on voimavara ja tärkeä osa elämää. Näin kertoo myös Jenna Ijas, joka tuli uskoon lukioiässä.

– Koen, että olen elänyt paljon parempaa elämää sen jälkeen, kun tulin uskoon.

Moreenimedian kyselyn perusteella uskontokuntaan kuulumisessa tärkeänä pidetään ennen kaikkea yhteisöllisyyttä, perinteitä ja uskontoon liittyviä arvoja sekä juhlapyhien viettämistä. Myös uskontokunnan työtä jäsentensä ja yhteiskunnan hyväksi arvostetaan.

Uskonnot tarjoavat myös vastauksia elämänkatsomuksellisiin kysymyksiin, joiden pohtiminen on monelle nuorelle tärkeää ja ajankohtaista. Korhosen mukaan kohtaamisissa opiskelijoiden kanssa sivutaankin usein selkeästi hengellisiä kysymyksiä.

Uskonnottomuuden yleistymisestä huolimatta Korhonen suhtautuu valoisasti kirkon tulevaisuuteen.

– Tällaisia liikkeitä kirkon historia on aina pitänyt sisällään, että siinä mielessä en ole heittämässä Raamattua kaivoon.

Myös Ijas uskoo, että uskontokuntien jäsenmäärien vähenemisestä huolimatta myös uusia ihmisiä löytää uskontojen pariin.

– Kyllä minä koen, että ihmisellä on kaipuu hengellisyyteen.