Jo yli 30 prosenttia tamperelaisista asuu alueella, jossa liikennemelun päiväaikainen keskiäänitaso ylittää 55 desibelin melurajan. Tämä selviää Tampereen kaupungin ja Väyläviraston tuoreesta meluselvityksestä. Moreenimedian hiljaisuuden ja melun sietämistä koskevassa kyselyssä osa vastaajista kertookin meluttoman ympäristön löytämisen olevan vaikeaa.

– Jos puhutaan oikeasta hiljaisuudesta, jossa ei kuulu koneiden aiheuttavaa huminaa, niin hiljaisuus on minulle kultaakin kalliimpaa. Asutuksen lähellä tuota hiljaisuutta on hyvin hankala löytää, kertoo kyselyyn vastannut Antti Kyrö.

Tampereen kaupungin ympäristötarkastaja Mirkka Anttalaisen mukaan kartasta löytyy syy siihen, miksi moni tamperelainen asuu melualueella.

– Tampere on maantieteellisesti hankala, sillä moottoritie kiertää kaupunkia ja liikenne kulkee keskustan läpi.

Anttalaisen mukaan pelkkä rakennuksen sijainti melualueella ei kuitenkaan tarkoita sitä, että käyttäjät altistuisivat haitalliselle melulle.

– Uudessa rakentamisessa melurajat otetaan huomioon. Hyvä äänieristys suojaa sisätiloja ja myös taakse jäävät virkistysalueet pyritään suojaamaan melulta, Anttalainen kertoo.

Hiljaisuus edistää hyvinvointia

Melututkija, tietokirjailija ja Helsingin yliopiston dosentti Outi Ampujan mukaan noin miljoona suomalaista asuu melualueilla. Jos metelin kokee häiritsevänä tai ärsyttävänä, sillä voi Ampujan mukaan olla negatiivisia terveysvaikutuksia. Jatkuvalla melulle altistumisella on yhteys esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin sekä oppimis- ja keskittymisvaikeuksiin.

Ampujan mukaan muutumme lajina todella hitaasti. Meillä on edelleen samat ominaisuudet kuin kivikaudella.

– Kova äkillinen ääni on aiheuttanut meissä taistele tai pakene -reaktion. Siihen perustuu ympäristömelun aiheuttama stressivaikutus, joka meille syntyy aina siitä riippumatta, mitä itse melusta ajattelemme.

Ampuja toivoisikin, että kaupunkisuunnittelussa otettaisiin huomioon myös hiljaiset alueet: pitäisi pyrkiä luomaan uusia hiljaisempia paikkoja tai vaalimaan säilyneitä. Monet kansalaiset kokevat ne tärkeiksi ja niistä tiedetään olevan hyötyä.

– Jos säännöllisesti pääsee johonkin hiljaiseen paikkaan, kuten puistoon, sillä on hyviä terveysvaikutuksia. Esimerkiksi verenpaine laskee hiljaisuudessa, Ampuja kertoo.

Siinä miten häiritseväksi äänet kokee, on sekä yksilöllisiä että kulttuurillisia eroja.

– Suomalainen kaupunkikulttuuri on nuori: esimerkiksi Keski-Euroopan maissa on satoja vuosia pitkät perinteet kaupungeissa yhdessä tiiviiseen asumiseen. Siellä on etikettejä esimerkiksi siitä, että sunnuntaisin ei meluta tai lauantai-iltana otetaan naapurit huomioon, Ampuja sanoo.

Lainsäädäntö tiukentuu jatkuvasti

Ampuja kertoo, että melua koskevat lainsäädännöt, ohjeistukset ja standardit ovat tiukentuneet koko ajan. Esimerkiksi laitteiden tuottamia melupäästöjä säädellään ja EU:sta tulee ympäristölainsäädäntöä jatkuvasti.

Ympäristötarkastaja Anttalaisen mukaan esimerkiksi moottoriteiltä tasainen humina kantautuu kuitenkin todella pitkälle ja tätä voitaisiin estää vain liikenteen vähentämisellä sekä nopeuksien laskemisella.

Ampuja näkee, että ympäristömelua tulisi pyrkiä vähentämään, koska näin ääniympäristöistä saataisiin miellyttävämpiä ja terveellisempiä.

– Esimerkiksi kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen suosiminen yksityisautoilun sijaan vähentäisi myös muita haitallisia liikenteen päästöjä.