Olisitko valmis luopumaan aamun käynnistävästä kahvikupposesta, raikkaista hedelmistä tai marjoista? Miltä kuulostaisi, jos puuvillafarkut olisivat tulevaisuudessa harvinainen ja kallis luksustuote?

Huonoja uutisia: nämä kaikki asiat saattavat käydä toteen, jos emme saa pelastettua pölyttäjiä. Jos haluamme säilyttää luonnon monimuotoisuuden, pölyttäjien tulevaisuus on pakko ottaa huomioon.

Pölyttäjiä ovat mesipistiäiset, joihin lukeutuvat tarhamehiläiset, kimalaiset ja erakkomehiläiset. Myös monet perhoset ja kärpäset pölyttävät. Pölyttäjähyönteiset ovat elintärkeitä sekä luonnon monimuotoisuudelle että toimivalle ruuantuotannolle.

Juuri niiden ansiosta sadot pysyisivät runsaampina ja tuottavimpina. Ilman niitä jopa 70 prosenttia maailman viljelykasveista jäisivät ilman hyönteispölytystä. Tästä voi seurata luonnon oman ekosysteemipalvelun häviämisen lisäksi ruuantuotannon kriisi.

Pölyttäjät eivät siis olekaan vain söpöjä keltaraidallisia hunajantuottajia vaan merkityksellinen osa toimivaa ympäristöämme.

Ilmastonmuutoksen ja elinympäristöjen kutistumisen lisäksi pölyttäjien tulevaisuuteen vaikuttavat erilaiset kasvinsuojeluaineet, joiden vaikutuksia ja käyttöä on syytä tarkastella kriittisesti. Erilaisia kasvinsuojeluaineita käytetään maatalouden viljelyssä mutta myös kotipuutarhoissa, ja niiden tarkoitus on torjua haitallisia tuholaishyönteisiä.

Pölyttäjät eivät siis olekaan vain söpöjä keltaraidallisia hunajantuottajia vaan merkityksellinen osa toimivaa ympäristöämme.

Samalla kun torjutaan ei-toivottuja tuholaisia, on aineilla myös vaikutuksia muihin hyönteisiin. Tutkimustiedon mukaan kasvinsuojeluaineet voivat pahimmillaan laittaa pörriäisten päät sekaisin niin, etteivät ne enää muista, mistä ovat tulossa ja mihin menossa. Suunnistaminen ruokapaikoille tai kotipesään ei enää onnistu.

Miksi näitä aineita sitten käytetään?

Kasvinsuojeluaineet ovat kärsimättömälle ihmiselle helppo ratkaisu. Maailmassa jossa tehokkuus asetetaan usein arvoasteikolla korkeimmalle, on kasvinsuojeluaineilla saatava lopputulos myös nopea.

Kasvinsuojeluaineita käytetään Suomessa määrällisesti vähemmän kuin monissa muissa maissa, mutta silti merkittävästi. Vaikutuksia on raportoitu muun muassa rypsin, rapsin ja sokerijuurikkaan viljelyalueilla.

Lisääntyvä tutkimustieto on onneksi vaikuttanut siihen, että kasvinsuojeluaineiden vaikutuksista tiedetään enemmän. Turvallisuus- ja kemikaaliviraston mukaan kasvinsuojeluaineita arvioidaan jatkuvasti uudelleen ja pölyttäjät on huomioitu aineiden riskinarvioinneissa.

Biologinen torjunta sekä erilaiset mekaaniset- ja täsmätorjunnat voivat olla yksi vaihtoehto kasvinsuojeluaineille. Biologisessa torjunnassa hyödynnetään torjunta-aineiden sijaan muita eliöitä, kuten petopunkkeja. Täsmätorjunnassa voitaisiin tulevaisuudessa hyödyntää nykyteknologiaa ja esimerkiksi droneja, joilla voidaan tarkkailla torjuntaa vaativia alueita ja suihkuttaa kasvinsuojeluaineita juuri sinne, missä niitä tarvitaan.

Unelmissani kasvinsuojeluaineiden käyttö lopetettaisiin kokonaan. Ymmärrän tietysti, että tämä ei tehokkaan maanviljelyn kannalta ole kestävä muutosehdotus, sillä satojen tuottavuutta ei voi jättää sattuman varaan.

Ennemmin tai myöhemmin tehokkuuteen ja kasvuun perustuva ajattelu kuitenkin kapsahtaa omiin nilkkoihimme. Se mikä on aikaisemmin toiminut, ei nykytiedon valossa ole enää kestävää.

Emme voi jatkuvasti toimia muiden lajien kustannuksella.

Jutussa on hyödynnetty Pauliina Laitisen haastattelua Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta.