Onko nykyään mahdollista saada enää ollenkaan omaa rauhaa? Puhelin kulkee mukana rutiininomaisesti, vaikka liikkuisi pelkästään kotonaan huoneesta toiseen. Keskellä yötä saattaa katsoa kelloa, mutta samalla tulee vahingossa lukeneeksi sähköpostin tai WhatsApp viestin, jonka näkee jo pelkästään lukitulta puhelimen näytöltä.

Loputtomalta informaatiotulvalta ei enää pääse pakoon, ja se on valmis hukuttamaan hetkellä millä hyvänsä.

Kaiken maailmassa olevan informaation lisäksi jokainen tuttu ja tuntematon ihminen on yhden painalluksen etäisyydellä meistä vuorokauden jokaisena hetkenä. Vaikka olisit yksin, et välttämättä enää ole omassa rauhassa, sillä näytön yläreunassa todennäköisesti välähtää päivän aikana vähintäänkin kymmeniä eri henkilöitä, sadoista eri syistä. Jokaisesta tuutista joku haluaa ottaa yhteyttä.

Informaation ylikuormitus on tila, jossa henkilö ei pysty käsittelemään kaikkea tarjottua informaatiota.

Vaikka syitä jopa pakonomaiseen puhelimen käyttöön on monia, tilastojen mukaan 84 prosentilla suomalaisista nuorista pääsyy sosiaalisen median käyttöön on halu olla yhteydessä ystäviin.

Voivatko läheisetkin siis aiheuttaa informaation ylikuormittumista?

Kyllä. Nykyään on nimittäin mahdotonta säädellä, koska ystävät laittavat viestejä tai ottavat yhteyttä. Puhumattakaan isoista ryhmäkeskusteluista, joissa voidaan jauhaa asioista taukoamatta ilman, että itse osallistuu keskusteluun.

Informaation ylikuormitus on tila, jossa henkilö ei pysty käsittelemään kaikkea tarjottua informaatiota riittävästi saatavilla olevan ajan puitteissa. Tampereen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan lukiolaisista 88 prosenttia kokee informaation ylikuormitusta kuukausittain. Puolille tutkimukseen osallistuneista nuorista ylikuormitusta aiheutti juuri internet ja sosiaalinen media.

Kun informaatiomäärä kasvaa liian suureksi, vaihtoehtona on esimerkiksi ilmoitusten hiljentäminen. Mutta onko oikein sulkea läheiset ulkopuolelle vain tavoittaakseen hetkellisesti oman rauhan?

Nykypäivänä puhelimesta luopuminen tarkoittaa myös ainakin jossain määrin myös sosiaalisista suhteista luopumista. FOMO, eli pelko siitä, ettei ole osallisena, nostaa päätään silloin, kun tajuaa, että kaikkien muiden elämä internetissä jatkuu, olit siellä itse tai et.

Jos eläisimme täydellisen utopistisessa maailmassani, olisi olemassa valtakunnallinen päivä kerran viikossa, jolloin sosiaalinen media, ja kaikki viestintäkanavat olisivat suljettuina.

Kenenkään ei tarvitsisi silloin miettiä, kuka nyt vuorostaan ilmoittaa jotain elämääkin tärkeämpää, juuri silloin, kun ei itse ole linjoilla. Kaikki saisivat hetkeksi hengähtää.