“Nyt vähän sadetta ja ukkosta tuonne, sitten pilviä ja pilkahdus aurinkoa tänne”.
Kuullessani ensi kertaa ilmastonmuokkauksesta, minulle muodostui mielikuva sci-fi-sarjakuvien hulluista tohtoreista, jotka mielivaltaisesti manipuloivat maapallon säätä.
Todellisuudessa ilmastonmuokkaus on kaukana mielivaltaisesta säämanipulaatiosta.
Ilmastonmuokkauksen keinoja ovat esimerkiksi pienhiukkasten levittäminen yläilmakehään tai peilien sijoittaminen avaruuteen. Pilvien ja maanpinnan muokkaaminen heijastavammiksi on myös mahdollista, jolloin auringon säteily ei pääse lämmittämään maapalloa. Ilmakehästä voitaisiin sitoa hiilidioksidia lannoittamalla meriä ja istuttamalla puita.
Tekniikoilla tavoiteltaisiin maapallon lämpötilan alentamista. Tämä tavoite on tutkijoiden mukaan mahdollinen, mutta sisältää vielä paljon ongelmakohtia.
Ilmastonmuokkauksen ongelmakohdissa tulee esille ihmisen taipumus opportunismiin ja itsekeskeisyyteen. Tästä syystä ilmastonmuokkauksen keinojen käyttöönotto vaatisi selkeän lainsäädännön.
Ilmastonmuokkaus on erittäin halpa tapa torjua ilmastonmuutosta. Voi vain kuvitella, miten tätä edullista keinoa voitaisiin käyttää oman hyödyn tavoitteluun.
Esimerkiksi siirtymä päästötavoitteisiin sekä uusiutuvien energioiden hyödyntämiseen voisi päätyä vaakalaudalle.
Jos teknologian avulla hillittäisiin ilmastokriisiä, saattaisivatko fossiilisilla polttoaineilla voittoa tahkovat valtiot pitää entistä hanakammin kiinni likaisista rahoistaan?
Mentaliteetilla: ”tutkijat ja tieteilijät hoitavat homman”, lähdetään helposti lipsumaan omasta urakasta kitkeä päästöt nolliin.
Näin ei saa käydä. Ilmastonmuokkausta ei ole kehitelty kestämään loputtomiin, vaan ennemmin antamaan lisäaikaa muutokseen kohti kestävää yhteiskuntaa.
Tunnen lohdullisuutta siitä, että keinoja maapallon pelastamiseksi on kehitteillä. Lohduttomuus astuu peliin siinä, kun ihmisten pitäisi nöyrtyä toimimaan yhteisen, eikä vain oman edun tavoittelemiseksi.
Myös oma napa on pulassa, jos maapallon napajäätiköt sulavat.
Tätä on kuitenkin vielä vaikea hahmottaa konkreettisesti, koska ilmastonmuutoksen seuraukset eivät vielä kosketa kaikkia. Tulevaisuudessa koskettaa, joten olisi myös oman edun mukaista toimia yhteistä hyvää tavoitellen. Yhteinen etu ei tarkoita vain oman perheen, kaupungin tai valtion taloudellista menestystä ja paremmuutta muihin nähden. Ilmastonmuutoksen torjumisessa yhteinen etu on globaalia.
Kansainvälinen Pariisin ilmastosopimus oli yhteinen askel kohti parempaa. Sopimuksessa päämääränä on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan. Pyrkimys olisi rajata lämpeneminen alle 1,5 asteen.
Pyrkimykset kohti alempaa keskilämpötilaa ja pyristelyt irti päästöistä vaatii kuitenkin aikaa. Ilmastonmuokkauksen tekniikoilla voitaisiin antaa tätä arvokasta aikaa uusien päästöttömien yhteiskuntarakenteiden luomiseen.
Tekniikat lieventäisivät ilmastokriisin seuraamuksia, kunnes ihmiskunta on omaksunut elämäntavan, joka ei kulje kohti tuhoa. Monet tutkijat näkevätkin ilmastonmuokkauksen nimenomaan hätä- ja lisäaikaratkaisuna.
Sitä ei voi painottaa liikaa, kuinka tärkeää on, että jokainen kantaa kortensa kekoon.
Globaaleja tavoitteita jahdataan päästökaupalla, verotuksilla ja projekteilla. Suureen mittakaavaan asettuisi myös ilmastonmuokkaus. Yksilön vastuunkannolla on tässä kokonaiskuvassa kuitenkin myös merkittävä rooli, koska yksilöiden sopeutuminen yhteiskunnallisten rakenteiden muutoksiin tekee uusista rakenteista toimivia ja kestäviä.
Sitä ei voi painottaa liikaa, kuinka tärkeää on, että jokainen kantaa kortensa kekoon. Keon kasaamiseen tarvitaan nyt kuitenkin enemmän kuin lähiruoan suosiminen ja työmatkapyöräily. Ilmastonmuutoksen torjumisen keko kasataan perusteellisilla yhteiskunnan rakenteiden muutoksilla. Nämä rakenteiden muutokset vievät aikaa, jota ei ole riittävästi.
Se, miten olemme päätyneet ilmastokriisin partaalle, on ihmisen ahneuden seuraamusta. Se, miten voisimme ratkaista ongelman, vaatii irrottautumista tästä ahneudesta ja ymmärrystä yhteisestä hyödystä.