Tampereen Keskustorin sydämessä sijaitsee nimensä mukaisesti Vanha kirkko. Voisi kuvitella, että kirkon ovet pidetään säpissä yhtenään ja avataan vain kaupungin erikoismerkkipäivinä. Oletus on tyystin väärä. Iäkkään kirkon vieressä komeileva tapuli on saanut kesän aikana ympärilleen ihmisiä.
Mikä on törmäyttänyt skeittaajat ja kirkkoinstituution?
Lyhyt vastaus on naapuruussuhteet.
Vanhan kirkon alueen näkyvin toiminta, eli Skeittitapuli palkittiin toukokuussa erityisnuorisotyöstään kirkon Vuoden Erkkateko –palkinnolla.
– Skeittitapuli on liminaalinen tila, eli tasa-arvoinen ja luova paikka, jossa voi syntyä jotakin yhdessä, kuvailee pastori Olli Viljakainen.
Viljakainen on toiminut Vanhan kirkon pastorina kohta kolme vuotta. Kirkko järjestää omia tilaisuuksiaan vaihtoehtoisesti ja naapuriyhteistyössä. Kaksi kesää toiminut Skeittitapuli on kohtaamispaikka, joka tarjoaa kaupunkilaisille skeittilautoja lainaksi ja kahvia juotavaksi.
“Kun näen tai kuulen jotakin, haluan auttaa”
Skeittitapulin toiminnan yhteistyötahoiksi Viljakainen luettelee lukuisia järjestöjä, kuten skeittijärjestö Kaarikoirat ry:n, huumetyön yhdistys YAD ry:n sekä ruoka-apua tarjoavan Kierto-hankkeen.
Katalyyttinä on Viljakaisen mukaan ollut yhteistyö alueen tahojen kanssa.
– Meillä ei ole kaikkia resursseja ja tietotaitoa hoitaa asioita yksin. Siksi kuvailisin työtäni pääasiassa yhteiskehittämiseksi tai verkostojen johtamiseksi.
Viljakainen myöntää, että Keskustorin ympäristön ihmisten ongelmat ovat kuitenkin monitasoisia. Kirkon viereisen puiston vakavaa päihdeongelmaa tai sen hurjia lieveilmiöitä ei voi sulkea pois Vanhan kirkon työstä.
– Emme voi puhua taivaasta, kun nuori tulee meidän luoksemme, mutta voimme auttaa häntä elämässä eteenpäin.
“Vedetään sitä taivasta ja pelastusta lähemmäksi maata”
Syyskuisena aamupäivänä Viljakaisen työpäivään kuuluu kesän tapulitoiminnan ja ruoka-apuun osallistuneiden laskentaa, etäpalavereita, verkkosivujen päivitystä ja alustavaa suunnittelua Asunnottomien yö -tapahtumasta. Papin kaulukseen Viljakaisen ei tänään tarvitse sonnustautua.
Pastorin mukaan kirkon ympärillä tapahtuvia asioita ja ilmiöitä ei voi sulkea pois työstä. Hänestä ajatus taivaasta ei kuulu apuun tai kirkon diakoniatyöhön, jos ihmisen perustarpeet eivät täyty.
– Viikonloppuisin monet perheet ovat nälissään, ja lapset tankkaavat maanantaisin peruskoulussa kouluruokaa. Kesäisin lapsilla ei ole samanlaista mahdollisuutta.
Skeittitapulin yhteydessä lämmintä ruokaa jaettiin kaksi kertaa viikossa. Tänä kesänä jaettiin 1 235 annosta ruokaa.
– Puolessa tunnissa 50–60 annosta katosi heti, Viljakainen sanoo vakavana.
Pappina Viljakainen ajattelee, että hänen tehtävänsä on muutakin kuin rukoilla jonkun puolesta.
– Jos joku tarvitsee jeesiä, niin ei auta sanoa, että “ota Jeesus vastaan”. Hyvä sanoma voi olla jotakin muuta.
“Yhteinen agenda on yhteisessä pöydässä”
Viljakainen kertoo, että Tampereen keskustan alueella sijaitsevissa kirkoissa on jo tyypillisimmät luterilaisen kirkon tilaisuudet ja seurakunnan kuorot. Viljakaisen mukaan niitä ei tarvita Vanhan kirkon toimintaan.
– Kun sain vajaa kolme vuotta sitten käytännössä tyhjän kirkon käyttöön, niin ymmärsin tämän olevan eräänlainen laboratorio, jossa on mahdollisuus tehdä toisin.
Kirkolla ei ole omaa seurakuntataloa tai iltapäiväkerhoa. Osittain kirkon toiminta tapahtuu sen lähiympäristössä sidosryhmäyhteistyössä.
– Asioita ei tehdä vain yksin omalla agendallani, vaan yhteisessä pöydässä, jossa on kerätty samankaltaiset impulssit yhteen.
”Moni epäilee ja pohtii, onko tässä mitään järkeä”
Viljakaisen mukaan Vanhan kirkon arkiviikkoon kuuluu walk-in -terapia, kansainväliset messut anglikaanisen kirkon kanssa sekä rento perjantaimessu. Pastori paljastaa, että Finlaysonin kirkon sateenkaarimessujen on tarkoitus siirtyä vuodenvaihteen jälkeen Vanhalle kirkolle.
– Omana tilaisuutena meillä on toiminut nyt myös pari vuotta Agnostikkoklubi. Ensi perjantaina Muuan miehen Ismo Puhakka tulee puhumaan sinne Zen-buddhalaisuudesta ja vetää sen jälkeen keikan, Viljakainen virnistää.
Puolelta päivin sarjakuvataiteilija Jiipu Uusitalo saapuu kirkon kulmille ja Viljakaisella alkaa seuraava luova palaveri. Hän esittelee kirkon postikorttia, johon on laatinut tekstin ilmentämään Vanhan kirkon asemaa Tampereen katukuvassa ja historiassa. Palaverin tarkoituksena on toteuttaa tekstistä kahdeksan sivuinen zine, eli pienlehti.
