Uuspakanuudessa houkuttelevat nykypäivänä pohjimmiltaan samat asiat kuin 1950-luvulla liikkeen alkuaikoina, kertoo Helsingin yliopiston uskontotieteen väitöskirjatutkija Essi Mäkelä.

– Luulen, että vaihtoehtojen ja oman polun etsintä sekä oman paikan löytäminen maailmassa on aina ollut pakanuuden ydin monelle, hän pohtii.

Vaikka henkilökohtaisuus pakanuudessa houkuttaakin, esimerkiksi feminismiä, ilmastoaktivismia ja eläinten oikeuksia puolustetaan uskon harjoittamisen lomassa. Nykypakanat kokoontuvat, keräävät tietoa ja raivaavat omia uskonpolkujaan netissä ja sosiaalisessa mediassa. Muinaisista perinteistä ammentavat uskonnot ja somealustat ovat sulassa sovussa keskenään.

– Nykyihmiselle netti on joissain tapauksissa paljon luonnollisempi paikka kuin luonto, Mäkelä toteaa.

Kuuntele koko keskustelu alta. Keskustelun voi myös lukea tekstiversiona tästä.