Ryhmä verryttelyasuihin pukeutuneita opiskelijoita istuu Tampereen yliopiston Teatterimontun lattialla. Spottivalojen syttyessä kaiuttimista alkaa kuulua syvää hengityksen ääntä. Hengityksen voimistuessa yksi heistä nousee ja alkaa liikuttamaan vartaloaan rauhalliseen tahtiin. Meneillään on viimeinen harjoitus ennen illan Monttu auki -esitystä.

Opiskelijoilla on takanaan kolmen viikon opintojakso, jonka aikana he ovat tutkineet äänen ja liikkeen dynamiikkaa. Teatterityön opiskelija Aino Karlstedt kertoo, että viikkojen aikana palasista koostettu harjoitusmateriaali on pohjana illan esitykselle.

– Pohdimme miten äänestä voi luoda liikettä ja liikkeestä ääntä.

Opintojakson harjoitusviikot ovat menneet suunnitelmien mukaan. Selkeyttä ja kontrollia kaipaava Karlstedt on kuitenkin kohdannut haasteita tasa-arvoisessa ryhmässä toimiessaan. Entuudestaan tuntemattomien opiskelijoiden mukanaolo on muuttanut tuttua ryhmädynamiikkaa. Hänen mielestään on silti tehnyt hyvää, kun vanhoja tottumuksia on haastettu.

Karlstedt kertoo, että näyttelijän työ on monella tavalla kuormittavaa. Opiskelujen aikana tätä opetellaan havainnoimaan. Hänen mielestään on tärkeää, että asiasta puhutaan ammattikunnassa avoimesti. Mielipiteitä on kuitenkin erilaisia.

– Jotkut pyörittelevät silmiään, että pitäähän näyttelijän nyt jaksaa

Karlstedtilla on omakohtaista kokemusta voimien loppumisesta. Hän on tullut usein kipeäksi juuri ennen ensi-iltaa. Silloin hän tuntee pettävänsä muut ihmiset.

Esitys lähestyy

Esityspäivänä Karlstedtille on tärkeää tunnistaa oma olotila ja ymmärtää milloin levätä ja milloin nostattaa vireystila takaisin. Hän pohtii, haluaako ottaa etäisyyttä ryhmäläisiinsä ja missä vaiheessa ottaa uutta kontaktia. Muuten hänellä ei ole mitään esitykseen liittyvää taikauskoa tai erikoisia rituaaleja.

– Joku toinen voi vaikka röyhtäistä ja nostaa housujaan ennen lavalle menoa.

Ryhmän edellisenä päivänä saama viimeinen palaute on luonut Karlstedtille stressiä. Tunteet ovat menneet vuoristorataa, sillä harjoittelua ei ole ollut kovin paljoa.

– Yöllä heräilin miettimään ratkaisuja keskeneräisiin asioihin.

Esittäessään näyttelijät ovat aina toisten ihmisten katseiden kohteena. Yleisön läsnäolo voi vaikuttaa näyttelijään niin, että hetkessä olemisen sijaan ajatukset siirtyvät loppuun saakka selviämiseen. Karlstedtin tuntemuksia lisäävät varsinkin tutut ihmiset yleisössä.

– Jännitän sitä, että kumppanini tulee tänään katsomaan esitystä.

Kaikki huipentuu hiljaisuuteen

Esitys on alkamassa, ja pimeään Teatterimonttuun laskeutuu syvä hiljaisuus.  Vain yksi spottivalo valaisee lattiaa. Yleisö istuu penkeillään esitysalueen molemmin puolin, ja näyttelijät ovat aloituspaikoillaan. Ryhmän edellisinä viikkoina kulkema matka tiivistyy tähän hetkeen.

Karlstedtin jännitys on kasvanut niin suureksi, että häntä oksettaa. Työ mennään kuitenkin tekemään ammattilaisen asenteella.

Tanssi vie Karlstedtin transsinomaiseen tilaan. Hän tuntee kuin hänessä olisi kaksi eri ihmistä. Toinen on esiintyjä, joka vetelee naruista ja toinen kokija, joka on tunteineen lavalla.

Esitys päättyy pitkiin aplodeihin, ja yleisö alkaa poistua. Adrenaliini virtaa vielä Karlstedtin suonissa, eikä hän kunnolla muista mitä juuri tapahtui. Patoutunut jännitys on kuitenkin purkautunut.

– Nyt tunnen suurta helpotusta, ja olen todella ylpeä onnistuneesta esityksestä.