Meillä on loppujen lopuksi aika vähän kontrollia siinä, mitä näemme sosiaalista mediaa selatessamme.

Itselle henkilökohtaisesti suositellut julkaisut voivat saada naurahtamaan, että miten oikeaan ne taas osuivatkaan.

Vähemmän naurattaa itselle suositeltu somesisältö, joka kannustaakin olemaan syömättä. Etenkin, jos valmiiksi jo sairastaa syömishäiriötä tai käy päässään läpi sen suuntaisia ajatuksia.

Sosiaalisella medialla ja syömishäiriöiden ihannoinnilla on jo pitkä yhteinen historia.

Syömishäiriöiden ihannoinnille on oma terminsä, pro-ana, jota käytetään yleensä viitatessa nettiyhteisöihin, jotka perustuvat syömättömyyteen ja epäterveelliseen laihduttamiseen kannustamiseen. Näitä yhteisöjä on ollut aina siitä asti, kun internet yleistyi kotitalouksissa.

Jo vuonna 2001 Yahoo joutui puuttumaan pro-ana-sivustojen kasvavaan suosioon poistamalla ne kokonaan palvelimeltaan. 2010-luvun alkupuolella suosittu blogipalvelu Tumblr esti itsetuhoisuuteen ja syömishäiriöön kannustavat blogit sivuiltaan. Myös nykypäivänä suositut somejätit kuten Instagram, Facebook ja TikTok ovat tehneet toimia pro-ana-sisältöjen leviämisen hillitsemiseksi esimerkiksi piilottamalla hakutulokset tietyistä aihetunnisteista.

On tietysti hieno juttu, että someyhtiöt tunnistavat ongelman ja ovat ryhtyneet toimiin sen kitkemiseksi. Uskallan silti väittää, että aikana, jona suurin osa somealustojen toiminnasta perustuu algoritmeille, eivät nämä toimet ole riittäviä. Someyhtiöiden on otettava algoritmit tiukkaan syyniin.

Sosiaalisen median algoritmit vaikuttavat siihen, millaista sisältöä sovellukset suosittelevat käyttäjilleen. Ne oppivat ja ennustavat käyttäjien mielenkiinnonkohteita ja elämäntilanteisiin liittyviä asioita tehokkaasti – ja ennen kaikkea kysymättä.

Näiden algoritmien kautta somet saattavat tarjota käyttäjilleen syömishäiriöön liittyvää sisältöä, vaikka käyttäjä ei olisi sellaista etsinyt. Tällainen sisältö on vahingollista, jopa hengenvaarallista. Sisältö voi nimittäin antaa vinkkejä vaarallisiin dieetteihin tai ruokatottumuksiin ja levittää epäterveellisiä liikuntavinkkejä.

Tänä vuonna julkaistu tutkimus selvitti, että 64 prosenttia TikTokia käyttävistä ja syömishäiriötä sairastavista ovat kohdanneet sovelluksessa syömishäiriömyönteistä sisältöä etsimättä sitä itse. TikTokin toiminta nojautuu erityisen painavasti algoritmeille, sillä sovelluksen oletussyöte koostuu suurimmaksi osaksi sen suosittelemista videoista. Jos käyttäjä haluaa selata seuraamiensa tilien julkaisemaa sisältöä, täytyy tähän syötteeseen erikseen klikata itsensä.

Yksittäisellä käyttäjällä tulisi olla suurempi sananvalta siinä, mitä hänen somesyötteensä sisältää.

On kuitenkin hyvä muistaa se, että algoritmien jakama sisältö on käyttäjien tekemää, ei itse somepalvelun. Sosiaalinen media heijastaa tietenkin ympäröivää yhteiskuntaa ja ihanteita, eikä ole siitä irrallinen toimija. Some ei myöskään ole ainoa syömishäiriöitä aiheuttava tekijä, mutta sillä on erityinen rooli siihen johtavien asenteiden levittäjänä. Some voi lisäksi olla monelle syömishäiriötä sairastavalle oireilun väline – oireenkuvaan kun monesti liittyy toisten kanssa vertaileminen ja kilpaileminen.

Aktiivinen sosiaalisen median käyttö aiheuttaa vääristynyttä kehonkuvaa, mikä selvisi tänä vuonna julkaistusta tutkimuksesta. Eli vaikka aihetunnisteita estetään ja asiattomia julkaisuja poistetaan, leviää sisältö myös ilman näitä tunnisteita.

Seula on siis pahasti vuotava ja sitä osataan myös tehokkaasti vältellä. Nimenomaan sen vuoksi olisi erityisen tärkeää, että julkaisuja suosittelevien algoritmien toimintatapoja tarkasteltaisiin huolellisesti uudelleen.

Aihetunnisteiden blokkaaminen ei siis riitä. Yksittäisellä käyttäjällä tulisi olla suurempi sananvalta siinä, mitä hänen somesyötteensä sisältää. Käyttäjälle pitäisi edes tarjota tieto siitä, minkä vuoksi yksittäinen julkaisu on hänen syötteeseensä valittu.

Jokaisen julkaisun kohdalla täytyisi antaa käyttäjälle mahdollisuus päättää, haluaako somevirtaansa enää jatkossa vastaavaa sisältöä vai ei. Tällä hetkellä esimerkiksi TikTokissa on “en ole kiinnostunut”-nappi, jonka periaatteessa täytyisi toimia näin. Silti on raportoitu, että sisältöä suositellaan napin jatkuvasta painamisesta huolimatta. Tämän kaltaisia ominaisuuksia täytyy tuoda laajasti kaikkiin somesovelluksiin, mutta ennen kaikkea toimivina.

Syömishäiriötä sairastavalla täytyy olla mahdollisuus pysyä pro-ana-sisällön tavoittamattomissa ja nykyisessä sosiaalisen median maailmassa ratkaisu on somejättien käsissä.

Jutussa on hyödynnetty myös Syömishäiriöliiton Elisa Vettenrannan haastattelua.

Jos epäilet itselläsi tai läheiselläsi syömishäiriötä, Syömishäiriöliitto tarjoaa tukea ja tietoa osoitteessa https://syomishairioliitto.fi/tukea-ja-toimintaa.