Rauhanaktivisti Timo Virtala kannusti ajattelemaan boksin ulkopuolelta ja käyttämään mielikuvitusta. Itse hän visioi Naton hajottamista Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseksi.

Samassa yhteydessä tehtäisiin sopimus, maailmanjärjestys, johon Venäjäkin olisi tyytyväinen – ei myönnytyksenä, vaan aidosti järjestelmänä, joka toimisi.

– Kaikessa yksinkertaisuudessaan, naiivisti, tehdään sopimus: että nämä ovat ne rajat mitä kunnioitetaan, nämä ovat itsenäiset valtiot, ja jokainen armeija pysyy omalla puolellansa. Jos jonkun armeija menee toisen puolelle, niin kaikki muut hyökkäävät sen kimppuun, joka hyökkäsi. Tai jotain realistisempaa.

Timo Virtala, joka rauhanaktivistiroolinsa lisäksi tunnetaan myös sosiologina ja tietokirjailijana, oli keskiviikkoiltana 23.11. keskustelemassa poliitikko ja rauhanlähettiläs Rahim Alizadan kanssa Tampereen pääkirjastossa järjestetyssä Metso Talk -tilaisuudessa. Käsittelyssä olivat rauhanliike ja sen tila nykytodellisuudessa, Suomen asevelvollisuusjärjestelmä ja Nato.

Sekä Virtala että Alizada ovat mukana rauhanjärjestö Sadankomitean toiminnassa. 1960-luvulla perustetun järjestön työnsarka ei ole alkuajoista vähentynyt, vaan tilanne on Alizadan mukaan nyt aiempaakin pahempi. Pakolaisten määrä maailmassa on tänä vuonna ensimmäisen kerran ylittänyt sadan miljoonan rajan. Merkittäviä syitä pakolaisuudelle ovat sodat ja väkivaltaisuudet.

Virtala kertoi, että Sadankomitea ja Rauhanliitto ovat vuosikymmenten ajan kritisoineet Putinin ajamaa kehitystä ja pyrkineet toiminnallaan edistämään lehdistönvapautta, vähemmistöjen oikeuksia, avoimuutta ja moniäänisyyttä. Tilanne Venäjällä on kuitenkin mennyt täysin päinvastaiseen suuntaan.

Sota vei aluksi innon rauhantyöhön

Nyt käynnissä olevan Venäjän hyökkäyssodan kaltaiset sodat – sodat, joissa valtio hyökkää toiseen ja haluaa laajentaa alueitaan – olivat Virtalan mukaan käyneet toisen maailmansodan jälkeen harvinaisiksi, ja siksi sodan syttyminen olikin monelle suuri yllätys ja pettymys.

– Ensimmäinen reaktio oli järkytys ja jonkin asteinen lamaantuminen, Virtala kuvaili omia tuntemuksiaan.

– Intoni tehdä rauhantyötä meni ensimmäisten päivien aikana nollaan. Ei huvittanut tehdä yhtään mitään.

Sittemmin puhti on palannut.

Nyt rauhanliike on Virtalan mukaan monista asioista samaa mieltä kuin suomalaisten enemmistö, media, hallitus ja oppositio: Venäjän hyökkäys on tuomittava, ukrainalaisia on autettava, kansainvälistä oikeutta on kehitettävä ja sotiminen saatava loppumaan.

Nato, venäläisten turistiviisumit ja raja-aidan rakentaminen sen sijaan ovat kiistanalaisempia aiheita, myös rauhanliikkeen sisällä.

Käsiä ei noussut, kun Metson yleisöltä kysyttiin, ovatko väkivallattomuus ja pasifismi nykytilanteessa alkaneet tuntua naiiveilta. Samaa vakuuttivat keskustelijat.

– Väkivallattomuus ei koskaan ole naiivia, Virtala sanoi.

– Ajatus, ettei pahuutta voi voittaa pahuudella, siihen tarvitaan rakkautta, ja että väkivalta aina tuo pelkoa, vihaa, katkeruutta ja kostonhimoa – minusta tämä on loogisesti päätelty. Ja sitten toisaalta, käytännön tasolla, voi olla, että itse päätyisin eri ratkaisuun, jos olisin ukrainalainen tällä hetkellä. Voi olla, että tarttuisin aseeseen.

– Olen sillä kannalla, että väkivalta on jossain ääritilanteessa oikeutettua, ja Suomella on oikeus käyttää väkivaltaa, jos tänne joku väkivalloin hyökkää, Virtala ilmoitti.

Maanpuolustustahto vähentynyt ja kasvanut

Asevelvollisuudesta keskusteltaessa esille tuli Suomen mallin harvinaisuus. EU:ssa vastaavanlainen yleinen asevelvollisuus on käytössä vain Virossa, Kreikassa ja Kyproksella. Järjestelmän muuttamisen – vapaaehtoiseksi kaikille tai pakolliseksi kaikille sukupuolille – Virtala näki nykytilanteessa käytännössä mahdottomana.

Armeija ei pystyisi ottamaan vastaan 20 000 ylimääräistä alokasta vuosittain, ja toisaalta täydelle vapaaehtoisuudelle ja siitä seuraavalle armeijan pienenemiselle ei löydy eduskunnasta tukea.

Sukupuolten välinen epätasa-arvo on kuitenkin nykymallin ongelma, Alizada sanoi.

– Vaikka on demokratia, on tällaisia asioita, joihin ihmisiä pakotetaan.

Virtala arveli tämän olevan yksi syistä, jonka vuoksi muualla Euroopassa mallista on luovuttu.

– Ei katsota, että tällainen kuuluu enää moderniin oikeusvaltioon.

Reservistä eronneiden määrä on viime vuosien muutamasta sadasta noussut tänä vuonna jo viiteen tuhanteen. Virtala huomautti, että Suomessa on kuitenkin noin 900 000 armeijan käynyttä alle 60-vuotiasta, joista nyt siis 5 000 on poistunut reservistä.

Alizada arveli syyksi haluttomuuden sotimiseen.

Virtala nosti esiin myös vastakkaisen ilmiön, eli kasvaneen maanpuolustustahdon, joka näkyy muun muassa vapaaehtoisten maanpuolustuskurssien osanottajamäärissä.

Ihmiskunnan neljä suurinta haastetta

Epävakaassa turvallisuustilanteessa useat maat kasvattavat puolustusbudjettejaan tuntuvasti ja ostavat lisää aseita turvakseen. Virtala kaipasi puhetta kokonaisturvallisuudesta.

– Mikä on se ratkaisu, millä tuotaisiin turvallisuutta koko Euroopalle ja maailmalle, ja mikä olisi se ratkaisu, johon Venäjä tulisi mukaan?

Virtala pohti, että Nato olisi pitänyt hajottaa jo kylmän sodan päätyttyä tai vaihtoehtoisesti ottaa Venäjä siihen mukaan.

Alizada muistutti, että Turkki pommittaa parhaillaan kurdialueita.

– Ja koska se on Nato-maa, eihän sille kukaan voi sanoa mitään.

Natoon liittymisen myötä Suomessa pitäisi Virtalan mielestä alkaa puhua ydinaseista.

– Laitan ihan samaan kategoriaan pandemian, ydinaseet, ilmastonmuutoksen ja lajikadon. Tässä on neljä ihmiskunnan suurinta haastetta tällä hetkellä, Virtala sanoi.

Alizada toivoi, että Nato-Suomi pitäisi kiinni maineestaan ihmisoikeuksien ja rauhanprosessien edistäjänä.

– Meidän täytyy miettiä tarkkaan, miten lähdemme Natoon ja minkälaisia vaatimuksia laitamme pöytään, Alizada sanoi.

Mutta se rauha. Mitä se sotaa Afganistanista Suomeen paenneelle Rahim Alizadalle merkitsee?

– Se on enimmäkseen tunne. Että sä voit tehdä sitä mitä sä haluat, sä voit elää miten sä haluat ja edistää sulle tärkeitä asioita.

Metso Talk on Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen, Tampereen kaupungin nuorisopalveluiden, kaupunkikulttuuriyksikön ja pääkirjasto Metson yhteistyössä toteuttama kolmiosainen keskustelusarja, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista.