Moreenimedia selvitti Tampereen yliopiston opiskelijoiden kokemuksia mielipiteenvapaudesta opiskelijayhteisössään. Joka viides vastaaja on kokenut olonsa joskus turvattomaksi ilmaistuaan mielipiteensä. Omista asioista myös vaietaan seurausten pelon vuoksi.

Ainejärjestöjen jäsenille jaetun kyselyn vastaajista suurin osa kokee tulevansa hyväksytyksi omana itsenään ja voivansa olla juuri sitä mieltä, mitä ovat. Neljä viidestä kertoo myös pääsevänsä usein tai aina osalliseksi erilaisiin ryhmiin.

Erään vastaajan mielestä perinteinen debatti tai dialogi voi huonosti.

– Keskustelut ovat usein vahvasti arvolatautuneita keskustelijoiden taustojen mukaan sen sijaan, että keskityttäisiin substanssiin.

Toinen kertoo olevansa arka kertomaan ajatuksiaan esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalikeskusteluun ja pelkäävänsä pahoittavansa jonkun mielen.

– Välillä koen, etten ole tarpeeksi ”woke” omassa ainejärjestössäni.

Yliopistotutkija Reeta Pöyhtäri Tampereen yliopistosta on perehtynyt julkiseen keskusteluun ja sananvapauteen liittyviin ilmiöihin. Hänelle kyselyn tulokset kertovat siitä, että opiskelijat ovat tietoisia vaikeammista keskustelunaiheista. Mielipiteet näistä asioista voivat erota esimerkiksi ideologisista syistä.

– Hyvin tyypillinen tapa reagoida tällaiseen on jonkinlainen itsesensuuri, jossa asioita jätetään sanomatta seurausten pelossa.

Tilanteiden tulisi viestiä siitä, että tässä on oikeasti hyvä keskustella

Yliopistotutkija Reeta Pöyhtäri

Eräs vastaaja ei koe voivansa olla avoin transtaustastaan kaikille ainejärjestönsä jäsenille tai yliopistossa tapaamilleen ihmisille.

– Keskusteluissa jätän tämän osan historiastani mainitsematta. En luota, että yliopiston kaveripiireissä minuun suhtauduttaisiin enää samalla tavalla, jos ihmiset saisivat tietää taustastani.

– Tällaiset identiteettipoliittiset kysymykset nousevat yhä enemmän julkisen keskustelun aiheeksi, ja koska ne ovat hyvin henkilökohtaisia, niin myös tunteet saattavat nousta pintaan, kertoo Pöyhtäri.

Keskustelukulttuurissa kärjistymistä ja polarisaatiota

Aatu Korhonen toimii Tampereen ylioppilaskunnan hallituksen sosiaalipoliittisena vastaavana. Hänen mielestään arkuus esittää oma mielipiteensä liittyy vahvasti siihen, miten keskustelu on pohjustettu ja sen pelisäännöistä sovittu.

– Tunteikkaat ja herkät aiheet saattavat johtaa tilanteisiin, joita konflikteja välttävät ihmiset juuri pelkäävät.

Pöyhtärin mukaan keskustelukulttuurissa on havaittavissa kärjistymistä ja polarisaatiota, mitä myös sosiaalinen media tuottaa.

– Entistä selvemmin tulee näkyviin keskustelun ääripäät ja erilaiset mielipiteet, joita kierrätetään ja nostetaan esiin eri tavalla kuin ennen.

– Toisilla on yliopistoyhteisönkin sisällä tarve keskustella joistain aiheista sellaisista lähtökohdista, jotka eivät edistä dialogia tai tähtää aitoon ratkaisukeskeisyyteen, kertoo Korhonen.

Yliopistoyhteisö koetaan pääosin hyväksyvänä

Yhden vastaajan mielestä nykyään yritetään olla liian varovaisia siinä, ettei ketään loukattaisi.

– Mielestäni yliopistolla saa olla sellainen kuin haluaa olla.

– Kuulun seksuaalivähemmistöön, ja kaapista ulos tuleminen oli minulle jännittävä asia, koska pelkäsin muiden reaktioita. Kaikki kuitenkin reagoivat todella hyvin, ja tunsin olevani yhä sama ihminen heidän silmissään, kertoo toinen vastaaja.

Vastaaja kertoo kuitenkin kohdanneensa joskus vanhoilta professoreilta naisia halventavaa tai rasistista sisältöä, mistä opiskelijat ovat antaneet professoreille palautetta tunnilla tai myöhemmin.

– Usein vastaanotto professoreilta ei ole ollut hyvää. Mielestäni professorien olisi osattava ottaa vastaan kritiikkiä työstään ja oltava valmiita muuttamaan materiaalejaan aikojen muuttuessa.

Keskustelussa vastuu on kaikilla

Aatu Korhosen mukaan niin keskustelujen vetäjillä kuin osallistujillakin on vastuunsa siinä, miten ihmiset uskaltavat sanoa mielipiteensä.

– Sillä on paljon vaikutusta miten luontaisten konfliktien ja mielipide-erojen syntyessä argumentteja esitetään ja toisaalta miten niitä on ohjeistettu esittämään, Korhonen toteaa.

Reeta Pöyhtärin mielestä pitäisi välttää ajattelua, jossa ihmiset asetetaan lähtökohtaisesti napit vastakkain jonkin yhden näkökannan edustajina.

– Tilanteiden tulisi yleisesti viestiä siitä, että tässä on oikeasti hyvä keskustella ja että tässä haetaan aitoa ymmärrystä.

Korhonen toivoisi jatkossa enemmän keskustelua turvattomuutta kokeneiden opiskelijoiden kokemuksista, ja pohdintaa siitä, mitä asialle voisi tehdä.

– Se vaatii työtä myös yliopiston opettajilta ja järjestöjen hallituslaisilta, jotta saadaan luotua keskustelutilaisuuksia ja kohtaamisia, joissa jokainen voi turvallisin mielin kertoa oman mielipiteensä.