Marraskuussa kuohuttiin, kun teknologiayhtiö Open AI julkaisi Chat GPT -tekoälyalustan, joka vei tekoälyn arkikäytön uudelle tasolle. Uuden teknologian sovittaminen yhteiskuntaan on ollut haastavaa, ja siksi se on kerännyt paljon kritiikkiä. Takaisinpäin ei kuitenkaan ole paluuta.

Erityisesti huomio on kiinnittynyt tekoälyn ja koulutyön suhteeseen. Chat GPT:n avulla voi tehdä monenlaisia koulutehtäviä esseistä ja matematiikantehtävistä kuvataidetöihin jäämättä kiinni plagiaatista. Huijaavatko nyt kaikki? Menettääkö koulutyö merkityksensä?

The Guardianin mukaan New Yorkin koulut ja Australian yliopistot ovat reagoineet uuteen tekoälyyn kieltämällä sen, ja varmasti monet oppilaitokset seuraavat perässä. Ratkaiseeko tällainen menettely kuitenkaan ongelmaa? Tekoälyn käyttöä on käytännössä mahdotonta tunnistaa, ja on ennustettavissa, että alustan rinnalle nousee lukuisia muita samankaltaisia. Tarvitaan muunlaisiakin muutoksia.

On kiinnostavaa pohtia, mitä tapahtuisi, jos yritettäisiin ottaa askel eteenpäin ja tutkia, millä tavoin arkielämässä tekoälyä kannattaa hyödyntää. On varmaa, että Chat GPT:n kaltainen tekoäly on osa tulevaisuutta, joten voitaisiinko se nähdä opetuksessa ongelman sijasta apuvälineenä? Fokus voitaisiin siirtää siihen, miten tekoälyn käyttö voi viedä opetusta eteenpäin ja millaisia mahdollisuuksia se voi tarjota. Tekoälyn hyödyntäminen on tulevaisuudentaito, jonka opettamisen voisi aloittaa jo heti.

Osa oppilaitoksista on jo alkanut sallimaan tekoälyn käyttöä. Esimerkiksi Tampereen yliopisto linjasi tammikuun lopussa julkaistuissa ohjeistuksissa kielimallien käytön olevan lähtökohtaisesti sallittua. Tätä perustellaan sillä, että valvominen on hankalaa ja että opiskelijoiden on osattava hyödyntää kielimallien kaltaisia työkaluja työelämään siirryttäessä. Myös esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu on tehnyt päätöksen, että lähtökohtaisesti tekoälyä on sallittua käyttää.

Nyt ollaan vasta alkutaipaleella sen suhteen, millaisia muutoksia tekoäly maailmaan luo. Varmaa on, etteivät asiat jää ennalleen ja yhteiskunta on kyettävä sopeuttamaan tuleviin muutoksiin. Samalla kun kritiikki ja rajojen asettaminen on tärkeää, on meidän suunnattava katseemme tulevaisuuteen.

Teknologian kehitys kulkee vain yhteen suuntaan. On siis parempi pysyä matkassa mukana.