Sofia Mäkinen, taiteilijanimeltään Tohku, vetää valoisan ikkunan ääreen kaksi maalipurkkia ja vuoraa ne pehmeiksi värikkäillä vilteillä. Hänen takanaan seinään nojaa suuri maalaus, jonka lehtikultaiset kohdat hohtavat auringonvalossa.
Olemme Tampereen Raholassa studio Armonian tiloissa, joka tulee valmistuessaan olemaan useamman yrittäjän kotipaikka. Vaikka paljon on vielä tekemättä, visiot tulevalle työyhteisölle ja tilaan muuttaville yrittäjille ovat jo selvät. Armoniasta tulee myös koti Mäkisen abstraktille ja uniikin taiteelle, joka valmistetaan kierrätysmateriaaleista.
– Sain aluksi todella paljon kommenttia siitä, kuinka paljon roskaa laitan tauluihini, sekä ihmetystä siitä, enkö osaa oikeaa taidetta. Mutta tämä on juuri se minun juttuni, enkä ole katunut sitä päivääkään.
Kierrätettyjä materiaaleja
Mäkinen on tehnyt taidetta vuosikaudet omaksi ilokseen käyttäen teoksissaan kaikkea sitä, mitä vain on saanut käteensä. Niin puutyöluokan lattialta löytyneet sahanpurut kuin remontista jääneet vanhat lakan jäämät ovat saaneet uuden elämän hänen teoksissaan.
Materiaalit voivat olla ulkoa löytynyttä sammalta, punajuuren keitinvettä, lasten kuluneita vesivärejä tai remontista tulevaa laastia – jonkun roska on Mäkiselle taiteessa käytettävä aarre. Liikkeistä haetaan ainoastaan maalauspohjat, joita on itse hankala valmistaa. Materiaalit antavatkin luvan olla lapsi, joka saa sotkea ja leikkiä. Jos kierrätysmateriaali ei pysy
teoksessa tai se ei näytä taiteilijan mielestä hyvältä, niin sitten hän kokeilee uudestaan.
Suuria tunteita
Mäkinen maalaa mielellään öisin, jolloin lapset nukkuvat sikeästi, eikä luovuuden toteuttamiseen tule keskeytyksiä. Silloin myös tunteet ja ajatukset ovat herkimmillään.
Vahvojen ja henkilökohtaisten aiheiden käsittely taiteen kautta on toiminut terapian muotona niin kauan kuin hän muistaa.
– Minulla oli häkkivarasto täynnä tauluja, joihin olin monien vuosien aikana purkanut kaikki negatiiviset tunteet ja surulliset aiheet. Ennen kuin perustin nykyisen Instagram-tilin taiteelleni, tajusin, että tarve aloittaa alusta ja puhtaalta pöydältä oli niin vahva, että minun täytyi tuhota ja polttaa kaikki vanhat maalaukseni.
Nykyisin tauluissa näkyy paljon rakkautta ja positiivisia tunteita, mutta synkkyys ja suru eivät ole kadonneet minnekään. Ahdistus, paineet, painajaiset – ne kaikki ovat löytäneet muotonsa taiteen kautta. Hetki sitten Mäkinen käsitteli teoksessaan omakohtaisesti vulvodyniaa, joka tarkoittaa pitkäaikaista, yli kolme kuukautta kestänyttä kiputilaa ulkosynnyttimissä. Vaikka aihe oli vaikea, sen purkaminen maalaukseen auttoi käsittelemään siitä syntyneitä tunteita.
Vaikeista asioista puhuminen ei ole vaikeaa, sillä Mäkinen kuvailee olevansa suuresti tunteva ihminen. Raskaiden ja surullisten tapahtumien jäsenteleminen ja tarkasteleminen on helpointa taiteen kautta, joka auttaa käsittelemään elämän suuria käännekohtia – kuten äidin kuolemaa. Ateljeeseen mennessään Mäkinen saattaa olla ahdistunut ja itkuinen, mutta maalaaminen auttaa häntä selvittämään ajatuksiaan.
– Taide antaa vapaudet kertoa rankoistakin aiheista. Mielestäni meidän pitäisi puhua vaietuista asioista enemmän.