”Ministeri Kurvinen eroaa: ’Elämässä kaikki ei aina mene niin kuin on uskonut ja toivonut’”, näin Ilkka-Pohjalainen otsikoi uutisensa viime keväänä. Maakuntalehti jakoi jutun Facebook-sivulleen. Julkaisun kommenteista näki, että monet olivat aluksi ymmärtäneet kansanedustajan eroavan ministerinpestistään, vaikka kyseessä oli avioero.

Otsikko voidaan mieltää malliesimerkiksi harhaanjohtavasta klikkijournalismista. Useille totuus lienee selvinnyt jutun avaamalla tai kommentteja lukemalla. Voidaan vain arvailla, jäikö moni pelkän otsikon lukenut pidemmäksi aikaa väärään uskoon asiasta.

Columbian yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan 59 prosentissa Twitterin linkinjakotapauksista jutun jakaja ei ole itse lukenut artikkelia. Sisältöön ei siis tutustuta otsikkoa tarkemmin, jolloin väärinymmärryksille jää enemmän sijaa.

Vuonna 2016 Julkisen sanan neuvoston (JSN) silloinen puheenjohtaja Elina Grundström käsitteli klikkiotsikkoilmiötä YleX:n jutussa. Hänen mukaansa Journalistin ohjeiden alueelle tullaan, jos otsikko on harhaanjohtava tai mikäli siinä luvataan jotain, mitä juttu ei sisällä.

Grundström viittaa Journalistin ohjeiden 15. kohtaan, jonka mukaan otsikoille on löydyttävä sisällöstä kate. Harhaanjohtavuutta käsiteltäessä esiin voidaan nostaa samaisten ohjeiden kahdeksas kohta, jonka mukaan journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Kurvisen jutussa kerrotaan totuus, mutta otsikko jättää tulkinnanvaraa ja voi johtaa harhaan. Siltä olisi vältytty pienellä tarkennuksella.

Kurvis-otsikon epätäsmällisyys voi olla silkka vahinko, mutta klikkienkalasteluilmiö on joka tapauksessa olemassa. Sille on myös syynsä: Digitalisaatio on pakottanut journalismin etsimään uusia ansaintatapoja, joista hyvin yleinen on mainostilan myyminen. Mainostajat maksavat näkyvyydestä, jota mitataan juttujen klikkauksilla.

Grundströmin mukaan JSN on antanut vain vähän langettavia päätöksiä klikkiotsikoista, koska journalistien osaamiseen on aina kuulunut taito kirjoittaa mielenkiintoa herättäviä otsikoita. JSN on käytännössä hyväksynyt otsikoiden puutteellisuuden.

Klikkijournalismia voidaan perustella myös siitä näkökulmasta, että monet yhteiskunnallisesti merkittävät asiat eivät aina näyttäydy kiinnostavina tai yksinkertaisina. Tällöin klikkiotsikot saattavat toimia keinona houkutella kansaa paneutumaan aiheisiin. Toisaalta houkuttelu, harhaanjohtaminen ja kärjistäminen heikentävät yleisön uskoa journalismiin. Klikkiotsikoiden epäluottamusta lisäävään vaikutukseen viittaa esimerkiksi Alma Median teettämä kyselytutkimus vuodelta 2015.

Median motiivia klikkiotsikoiden käyttöön täytyy ymmärtää, sillä laadukkaan tiedonvälityksen on otettava huomioon myös talouden asettamat raamit. Klikkijournalismin ongelmista pitää kuitenkin puhua, eikä media voi vain piiloutua talousargumentin taakse. Yleisön taas tulisi miettiä, voiko sen käyttäytymisellä olla vaikutusta: Klikkiotsikoita ei tehtäisi, elleivät ne saisi klikkauksia ja jakoja. Lukijat voivat ohjata tarjontaa miettimällä kaksi kertaa ennen klikkaamista. Ehkä se ajaisi journalisteja tekemään katteellisia, mutta kiinnostavia otsikoita – niitä oikeaa ammattitaitoa vaativia ratkaisuja.