Suomen ensimmäinen Vuoden juontaja -palkinto ojennettiin viime tammikuussa Kultainen Venla -gaalassa Katja Ståhlille Elämäni biisi -ohjelmasta. Hän tuli suomalaisille ensimmäisen kerran tutuksi syyskuussa vuonna 1995 Jyrki-ohjelman juontajana.

Vaikka Ståhl on rakastettu ja luonteva esiintyjä, on hän omimillaan rakkaan hevosharrastuksensa parissa, jossa kenellekään ei tarvitse esiintyä.

Hevosharrastus alkoi, kun Katja Ståhl oli kuusivuotias.

– Isäni muutti tallin naapuriin Hämeenlinnaan vaimonsa kanssa. Rupesin hengaamaan siellä tallilla, mutta olin niin pieni, ettei minua päästetty vielä mihinkään. Sitten aloitin jankkaamisen, että minä haluan ratsastamaan. Olin varmaan lähemmäs kaksi vuotta jankannut, kun iskä nosti minut hevosen selkään ensimmäisen kerran. Siitä se sitten lähti, Ståhl selittää.

Ja siitä alkoi lähes koko elämänmittainen harrastus, joka on ajan myötä kääntynyt elämäntavaksi. 29-vuotiaana Ståhl hankki ensimmäisen hevosensa Korpun. Tällä hetkellä Ståhl omistaa sanojensa mukaan neljä ja puoli hevosta, joista yhtä niistä, Lenniä, hän näkee päivittäin.

Hevosten kanssa Ståhl tuntee olevansa omimillaan. Silloin hän voi irtautua kaikista rooleista, eikä tarvitse ajatella mitään ulkopuolisia asioita. Ståhl kuvailee olevansa tällöin ”ydin itsensä”.

Elämäntapaansa menee aikaa joka päivä noin kolme tuntia, mikä on mahdollista Ståhlin vapaamuotoisen työkuvion vuoksi: hän tekee freelancerina töitä, kirjoittaa kolumneja ja viimeisimpänä projektina on kirjan kirjoittaminen.

Juontajan roolissa Ståhlin parhaimmat puolet pääsevät loistamaan

Ståhl tunnetaan juontajan töistään, mutta intohimoksi hän ei niitä luonnehtisi. Alun perin hän unelmoi näyttelijänurasta, mutta ne haaveet kaatuivat rikkoutuneiden äänihuulten vuoksi.

– Unelmat menivät siinä ihan murskaksi, ja sitten rupesin miettimään, että mitä helvettiä minä sitten teen.

Esiintyjäluonteinen Ståhl meni Laajasalon opistoon radiotoimituksen linjalle, josta toimittajanura sai alkunsa. Juontajan työt tulivat vasta hiipien sivussa.

Ståhlin uralle on mahtunut monenmoista työtä, mutta vanhemmiten hän on ymmärtänyt, että juontaminen on hänen vahvin puolensa. Venla-gaalan Vuoden juontaja -palkinto lienee tästä todisteena.

Ratsastuksen parissa palkintoja ei ole puolestaan sadellut, mikä johtuu Ståhlin mielestä kovasta jännityksestään.

– On tosi sairasta, että jännitän ratsastuskilpailuissa, mutta en suorassa lähetyksessä ikinä.

Tämä hyvin ilmentää ajatusta siitä, että vaikka hevosharrastus on Ståhlin intohimo, on hän juontajan tehtävissään ”kirkkaasti parempi”.

Juontajan pesti Elämäni biisissä on ollut Ståhlille mieluisin työ tähän asti. Työ on jopa niin mieluinen, ettei hän koe tarvitsevansa siitä irtiottoa. Hän kertoo olevansa tyytyväinen tämänhetkiseen elämäntilanteeseensa, sillä työ ja hevosharrastus tasapainottavat toisiaan niin hyvin.

Entä millainen ihminen Ståhl on hevostallilla ja juontajan tehtävissään?

– Ihan samanlainen, mutta tallilla on vain vähemmän meikkiä, Ståhl toteaa.