Kangasalalainen Roosa oli 13-vuotias, kun hän ensimmäistä kertaa alkoi vertailla itseään muihin ja välttää tiettyjä ruoka-aineita. Vielä tällöin ei ymmärretty, että kyseessä olisi useiden vuosien prosessi kohti parantumista. Tilanne helpottuikin muutamaksi vuodeksi, kunnes lukiossa ongelmat jatkuivat. Roosa aloitti salilla käymisen, laski kaloreita eikä enää osallistunut perheen yhteisiin ruokailuhetkiin.

Alkuvuodesta 2021 tilanne paheni entisestään. Hän vähensi ruokailuja, lisäsi liikuntaa ja seurasi kalorinkulutustaan entistä tarkemmin. Keho alkoi uupua, kun energiansaanti ei vastannut kulutusta.

–  Saatoin kävellä jopa 15 kilometriä päivässä. En jaksanut enää siinä vaiheessa juosta, mutta jotenkin piti liikkua, Roosa sanoo.

Samaan aikaan alkoi hoitokontakti syömishäiriöpoliklinikalle, mikä osoittautui hyödyttömäksi. Aikaisemmin Roosa oli hakenut apua sekä koulupsykologilta että nuorisopsykiatrilta. Fyysisten oireiden puuttuessa toimivia apukeinoja ei kuitenkaan löydetty.

– Tuli sellainen olo, että minua ei auteta ennen kuin olen sairaalloisen alipainoinen.

Kohti parantumista

Seuraavana syksynä Roosa söi päivän aikana ainoastaan kasviksia ja hedelmiä, eikä jaksanut enää kävellä portaita. Poliklinikalla huolestuttiin vihdoin tilanteesta ja hänelle tehtiin lähete Pitkäniemen sairaalaan. Jonot olivat kuitenkin pitkät ja lopulta päädyttiin siihen, että Roosa muuttaisi takaisin vanhempiensa luokse. Lapsuudenkodissa vanhemmat valmistivat ruuat ja noudattivat syömishäiriöpoliklinikan ruokasuunnitelmaa. Parantuminen oli aluksi taistelua ja kontrolli omaan elämään tuntui kadonneen.

– Syömishäiriöstä oli tullut elämäntapa. En opiskellut enkä käynyt töissä, joten syömishäiriöstä tuli sellainen juttu, jossa pääsi ylittämään itseään.

Pikkuhiljaa parantuminen eteni ja Roosa alkoi asteittain käymään myös omassa kodissaan. Sairaalahoitoon hän ei päässyt missään vaiheessa. Lopulta se osoittautui kuitenkin hyväksi asiaksi, sillä hän kokee toipuneensa kotona nopeammin kuin se olisi sairaalassa ollut mahdollista.

Opiskelusta voimaa

Roosa aloitti englannin kielen opinnot Tampereen yliopistossa syksyllä 2022. Voimavarat ovat edelleen rajalliset ja keskittymiskyvyn pitäminen vaikeaa. Keho reagoi yhä herkästi energiavajeeseen.

–  Alipainoisena kaikki kognitiiviset kyvyt heikkenevät, sillä keho haluaa vain pitää sinut hengissä.

Opiskelu on kuitenkin auttanut kuntoutumisessa, sillä koulutehtävien ja tapahtumien myötä oman syömisen ajatteluun on jäänyt vähemmän aikaa. Yliopisto ja Kela tukevat Roosan oppimista. Hänelle on myönnetty koko opiskelujen ajaksi ammatillinen kuntoutus, joka mahdollistaa opiskelemisen omaan tahtiin. Yliopiston kanssa on suunniteltu myös yksilölliset opiskelujärjestelyt: kurssien suorittamisessa joustetaan ja tentteihin annetaan enemmän aikaa.

– Olen ollut todella yllättynyt ja iloinen siitä, kuinka opiskelijan tausta otetaan huomioon. Olen parhaassa tilanteessa vuosiin.

Roosan nimi muutettu.