Soittamisesta on tullut monelle vastenmielistä, vaikka puhelin kulkee lähes jokaisen taskussa. Yhteyttä voi pitää muillakin tavoin, esimerkiksi viestein tai sähköisesti. Se voi olla puhelukammoisen pelastus, mutta toisaalta se voi nostaa soittamisen rimaa, toteaa sosiaalipsykologian tutkijatohtori Sakari Ilomäki Tampereen yliopistosta.

– Tämä on selkeästi ilmiö, josta ihmiset puhuvat. Tästä on myös olemassa valtava määrä meemejä, joten uskon, että tämä on ilmiö, jonka ihmiset tunnistavat.

Ilomäen mukaan puhelupelkoa on kuitenkin tutkittu niukasti, eikä tarkkaa tietoa sen yleisyydestä ole.

Tampereen yliopiston opintopsykologi Simo Ahosen mukaan puhelukammossa ei ole kyse virallisesta diagnoosista, mutta hän tunnistaa ilmiön ja kertoo sen voivan aiheuttaa jopa fyysisiä oireita.

– Ihmiset yleisesti kuvaavat sitä tunnetta kuumottavuutena. Kun tietää, että jokin asia pitää hoitaa puhelimitse, se kuumottaa, ja asian hoitamista voidaan sen vuoksi vältellä.

Ahonen on vetänyt jännittäjäryhmää, jossa erään kokoontumiskerran teemana oli puhelupelko. Tapaamisessa ilmeni, että jokainen pienryhmän osanottaja jännitti soittamista.

Kun tietää, että jokin asia pitää hoitaa puhelimitse, se kuumottaa, ja asian hoitamista voidaan sen vuoksi vältellä.

Simo Ahonen

Onkin todennäköistä, että ihmiset, joilla on tapana jännittää sosiaalisia tilanteita, jännittävät myös puheluita. Samoin sukupolvet, jotka ovat kasvaneet sähköiseen asiointiin, voivat Ahosen mukaan kärsiä muita enemmän puhelukammosta.

– Ahdistus voi mennä jopa paniikkikohtauksen puolelle, mutta täytyy muistaa, että ei siihen kuole, vaikka kokisi ikäviä ja intensiivisiä tunteita.

Valmistautuminen vähentää jännitystä

Nykyisin esimerkiksi työpaikoilla kannustetaan sähköiseen viestintään soittamisen sijasta. Tutkijatohtori Ilomäkikään ei äkkiseltään muista, milloin soitti edellisen kerran puhelun. Hän varoisi kuitenkin puhumasta aikamme ilmiöstä, sillä soittaminen on todennäköisesti herättänyt tunteita puolesta ja vastaan yhtä pitkään kuin puhelimia on ollut olemassa.

Soittaminen on haastateltavien mukaan vertaansa vailla silloin, kun jokin asia täytyy hoitaa nopeasti. Puhumalla pidetään yhteyttä sukulaisiin ja perheenjäseniin sekä hoidetaan virallisia asioita silloin, kun niiden hoitaminen sähköisesti osoittautuu mahdottomaksi.

Ventovieraille soittaminen on yleensä jännittävämpää kuin tutuille kilauttaminen. Yksi syy voi Ilomäen ja Ahosen mukaan olla kasvottomuus. Vaikka toisen ääni on läsnä, sanattomia viestejä on vaikea tulkita.

Opintopsykologi Ahonen arvelee, että lankapuhelimista kännyköihin siirtyminen on mahdollisesti lisännyt jännityskerrointa. Kun lankapuhelimeen soitti, ihminen vastasi varmasti kotoaan. Kännyköiden aikakaudella vastaamispaikka vaihtelee, eikä hetki ole aina sopiva. Se voi huolestuttaa ihmistä, jolla on tapana murehtia sosiaalisia tilanteita etukäteen.

Helpoin tapa selvittää, onko vastaanottajalla aikaa puhua, on kysyä sitä häneltä suoraan. Linjan toisessa päässä olevan reaktioita ei muutenkaan kannata spekuloida puhelun aikana, vaan oma asia kannattaa esittää siten kuin sen on suunnitellut. Peilin edessä harjoittelu tai muistilapun kirjoittaminen voi helpottaa valmistautumista.

Itseään kannattaa onnitella puhelun jälkeen, Ahonen painottaa.

– Seuraava kerta on mahdollisesti paljon helpompi.

Millaisia tunteita puheluiden soittaminen herättää? Lue ja kuuntele Moreenimedian gallup täältä.