Sosiaaliset tytöt voivat tuoreen tutkimuksen perusteella viettää aikuisiällä enemmän aikaa paikallaan kuin sosiaalisesti passiiviset.
Persoonallisuuden ominaisuuksia ja liikkumista tutkinut väitöskirjatutkija Johanna Ahola Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisestä tiedekunnasta ja Gerontologian tutkimuskeskuksesta kertoo, että pojilla ei havaittu vastaavaa temperamentin ja liikkumisen välistä yhteyttä.
– Miehillä voi olla muita tekijöitä kuin persoonallisuuden ominaisuudet, jotka selittävät liikkumisen eroja, Ahola pohtii.
Koulutus ja ammatti voivat selittää tyttöjen sosiaalisen aktiivisuuden yhteyttä paikallaanoloon. Lapsena sosiaalisesti aktiivisemmat eli esimerkiksi leikkeihin mielellään mukaan lähtevät tytöt kouluttautuvat todennäköisemmin vertaisiaan pidemmälle ja päätyvät työtehtäviin, joissa istutaan paljon.
Tutkimuksessa mitattiin 61-vuotiaiden koehenkilöiden aktiivisuutta koko heidän valveillaoloaikanaan.
– Tulos voisi olla eri, jos mitattaisiin vain vapaa-aikaa.
Aholan mukaan istumatyötä tekevien on hyvä tauottaa työtään ja kävellä mahdollisuuksien mukaan myös työpäivän aikana.
– Terveyden näkökulmasta runsas paikallaanolo on riskitekijä, Ahola muistuttaa.
Temperamentti ennustaa aikuisena liikkumista
- Nuorten tyttöjen sosiaalinen aktiivisuus ennustaa runsaampaa paikallaanoloa iäkkäämpänä.
- Taustalla on mahdollisesti kouluttautuminen pidemmälle ja työllistyminen ammatteihin, joihin kuuluu paljon istumista.
- Naisten vähäinen fyysinen aktiivisuus on yhteydessä myös keski-iän kielteisiin tunnekokemuksiin.
- Tutkimustulokset ovat osa Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimusta, jossa samoja henkilöitä on seurattu vuodesta 1968 alkaen.
Keski-iässä murehtiminen passivoi
Tutkimuksessa osoitettiin myös, että 42-vuotiaana turhautumista, surua tai muita kielteisiä tunteita kokeneet naiset liikkuivat 61-vuotiaina vähemmän kuin naiset, jotka eivät olleet nelikymppisinä kokeneet yhtä paljon kielteisiä tunteita.
– Kyse on yksilön taipumuksesta kokea tunteita. Toiset ovat herkempiä kokemaan kielteisiä tunteita ja stressaamaan vastoinkäymisiä, Ahola painottaa.
Tutkimustulosten perusteella olisi tärkeää pohtia, miten ympäristö voisi tukea temperamenttia ja miten jokainen voi temperamenttiin katsomatta löytää itselleen sopivan tavan liikkua.
– Sellaisen, joka tuottaa heti mieluisia tunnekokemuksia.
Aholan ja tutkimusryhmän havainnot perustuvat Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimukseen, jossa samoja henkilöitä on seurattu yli 50 vuoden ajan. Tutkimusryhmän mukaan liikemittarit, joita tutkimuksessa käytettiin, huomioivat paikallaanolon sekä arkiaktiivisuuden paremmin kuin kyselytutkimukset. Liikemittarit havaitsevat esimerkiksi bussipysäkille rientämisen.