334 tuntia. Tuon ajan olen viettänyt erilaisten digipelien äärellä eri konsoleilla tämän vuoden aikana. Määrä kuulostaa omaan korvaani paljolta. Vaikka pelitunteja onkin jo kertynyt, en silti tunne itseäni pelaajaksi. En ehkä tiedä kaikkea pelaamisesta ja peleistä, mutta pelaajuuden identiteetti ei ole pelkästään kiinni tuntimäärissä ja nippelitiedossa. Siihen vaikuttaa myös sukupuoli.

Pelaajabarometrin mukaan lähes puolet kaikista digipelejä pelaavista on naisia. Suomalaistutkimuksessa ilmeni, että melkein joka toinen pelaavista naisista kohtaa syrjintää pelialustoilla. Useat naiset ovat myös kertoneet piilottaneensa sukupuolensa välttääkseen syrjinnän ja häirinnän. Luvut puhuvat puolestaan synkästä todellisuudesta. Nainen ei voi olla pelaajana hyvä, vaan hänen täytyy huijata tai pyrkiä tekemään vaikutus miessukupuoleen pelaamisellaan.

Koen, että naisena joudun todistelemaan osaamistani ja tietämystäni. Tutkimusten mukaan en ole ajatukseni kanssa yksin. Naiset kohtaavat syrjintää pelialustoilla enkä halua altistaa itseäni tietoisesti vähättelylle ja häirinnälle. Tästä syystä naiset saattavat jättäytyä tietoisesti alustojen ulkopuolelle.

Pelikulttuurin tutkija Usva Frimanin mukaan pelkästään jo se, kenelle pelejä suunnitellaan, ohjaa pelialustojen käyttöä mieskeskeisempään suuntaan. Kun pelialustat on luotu miehiltä miehille, mielikuva pelaajastakin muodostuu miehen näköiseksi. En voi kuulua yhteisöön, jos minulla ei ole kutsua alustalle sukupuoleni vuoksi.

Pelialustoilla ilmenevä naisviha kertoo laajemmasta ongelmasta kulttuurissamme. On helppo vedota siihen, että pelialustat ovat vain yksi pieni pisara meressä, mutta pelialustojen rumien sanojen ja huorittelun takana on oikeita ihmisiä ja näiden ihmisten asenteet heijastuvat oikeaan elämään. Jos kokee olevansa parempi sukupuolensa takia, vaikka vaan pelialustoilla, rakentaa samalla todellisuutta sukupuolta syrjivästä yhteiskunnasta.

Misogynia on noussut julkiseksi puheenaiheeksi #metoo-liikkeen myötä. Julkinen keskustelu on käsitellyt lähinnä naisten syrjintää työelämässä, mutta kuitenkaan keskustelua ei juuri käydä pelialustojen misogyniasta. Pelaamista käsitellään lähtökohtaisesti ongelma- ja riippuvuusnäkökulmasta. Kun keskitytään pelaamisen aiheuttamiin ongelmiin, jostain syystä sukupuolittunut häirintä ja viha jäävät vähälle huomiolle.

Peleillä on nykypäivänä merkittävä asema kulttuurissa ja ne ovat oma taiteenmuotonsa. Pelialustojen sukupuolittuneen häirinnän vuoksi naiset saattavat lopettaa pelaamisen ja jättäytyä ulkopuolelle. Ei voi olla niin, että tietty taidemuoto tai osa kulttuuria kuuluu vain osalle väestöä. Taustalla vaikuttaa laajemmat kulttuuriset odotukset. Nykypäivänä odotetaan edelleen tiettyjä asioita sukupuolen perusteella.

On helppo vedota siihen, että pelialustat ovat vain yksi pieni pisara meressä, mutta pelialustojen rumien sanojen ja huorittelun takana on oikeita ihmisiä ja näiden ihmisten asenteet heijastuvat oikeaan elämään.

Vielä vajaa 10 vuotta sitten Suomessa järjestettiin pelitapahtuma, johon kutsuttiin ainoastaan miespelaajia. Muutosta asenteissa on jo tapahtunut, mutta ne rakentuvat lähinnä naispelaajien oman aktiivisuuden varaan. Pelaajuuden identiteetti rakentuu yhteisöissä. Itse olen jättäytynyt pelialustojen yhteisöjen ulkopuolelle eikä olekaan näin ollen ihme, että en koe itseäni pelaajaksi. Minulla ei ole hienoa itse rakennettua pelitietokonetta tai muuta oheissälää, jotka myös määrittävät pelaajuutta.

Itse kokisin oloni huomattavasti tervetulleemmaksi pelialustoille, jos voisin olla varma muiden kritiikin kohdistuvan sukupuoleni sijaan oikeasti pelitaitoihini. Pelkästään toisten pelaajien blokkaamismahdollisuus ei riitä, vaan pelaajien, jotka käyttäytyvät vihamielisesti, tulisi saada pysyvät estot pelialustoille.

Pelkästään avatessani TikTokin, silmilleni lävähtää heti esimerkki naisten kohtaamasta syrjinnästä. Pelaava nainen paljastaa sukupuolensa, ja aiemmin taitavaksi ja hyväksi pelaajaksi kutsuttu haukutaan pataluhaksi. On helppo huudella tasa-arvon olevan jo todellisuutta ja naisvihan mennyttä, mutta kyseessä ei ole vain yksittäinen pelialustoilla ilmenevä ongelma. Pelialustojen naisviha kertoo laajemmasta yhteiskunnallisesta epäkohdasta ja osa ongelmaa on asiasta puhumattomuus. Jos asiaa ei nosteta osaksi julkista keskustelua, ei voida myöskään saada syrjiviin asenteisiin muutosta.

Analyysissä on hyödynnetty pelikulttuurin tutkijatohtori Usva Frimanin haastattelua.

Misogynia puhuttaa julkisessa keskustelussa. Keskustelun ulkopuolelle on kuitenkin jäänyt pelimaailman näkökulma. Onko digipelialustat rakennettu miehille? Miksi naiset joutuvat kokemaan syrjintää pelialustoilla? Kuuntele alta jakso pelaamisesta ja misogyniasta.