Yläasteen välitunnilla nojailin seinään ja minulla oli päälläni napapaita. Ikäiseni poika tuli luokseni ja kysyi: “Missä sun vatsalihakset on? Sähän olet urheilija, kun harrastat jalkapalloa”. Yhdeksäsluokkalaiselle nuorelle urheilijalle kommentti iski todella syvälle. Keskittyminen lajikehityksestä siirtyikin vatsalihasten kehittymisen seuraamiseen. Koin, että kehoni ei ollut urheilijan keho ja jouduin kamppailemaan asian kanssa hyvin pitkään.
Vuosia myöhemmin ymmärsin, että urheilullisen ihmisen normit ovat hyvin kapeat. Valtamedia ja sosiaalinen media tarjoavat kovasti painetta, miltä urheilijan tulisi näyttää. Todellisuudessa vatsalihakset eivät määrittelee, kuinka hyvä urheilija olet. Maailmassa on paljon eri lajeja ja sen myötä erilaisia urheilijan kehoja. Siitä huolimatta erityisesti naisurheilijat näyttäytyvät mediassa tietynlaisina. Lihaksia pitää olla, mutta ei liikaa. Rasvaprosentin tulee olla alhainen, mutta ei liian alhainen, jotta sitä ei kauhistella.
Naisten ulkonäköön keskittyvät mediaesitykset asettavat urheilevat naiset objektin asemaan ja nostavat naisten ulkonäön tärkeämmäksi kuin heidän suorituksensa ja saavutuksensa. Fyysisesti raskasta kilpaurheilua on pidetty miesten toiminta-alueena, kun taas naisille fyysisesti sopivat aktiviteetit ovat olleet sellaisia, jotka ovat edistäneet terveyttä ja kauneutta.
Naisurheilijoista uutisoitaessa vatsamakkaroiden vertaaminen edellisen kisakauden kuviin riittää ylittämään uutiskynnyksen. Miesurheilijoiden kohdalla vertailu liittyy tuloksiin ja saavutuksiin.
Viime elokuussa järjestetyt yleisurheilun MM-kisat saivat urheilijat ja mediaurheilun kuluttajat tuohtumaan naisurheilijoiden eriarvoisesta kohtelusta mediassa. Entinen yleisurheilija Maria Huntington otti Instagramissa kantaa siihen, kuinka häntä ärsyttää, että naisurheilijoiden kohdalla huomio keskittyy aivan liian usein ulkonäköön tai parisuhteeseen. Naisille ei tunnu löytyvän tilaa esiintyä mediassa vain urheilijoina.
Olemme tottuneet katsomaan miesten urheilua ja ajattelemaan, että se on ainoaa oikeaa urheilua, mikä on johtanut naisurheilun toissijaisuuteen.
Valtamedia hyödyntää nykyään uutisoinnissa paljon urheilijoiden omien sosiaalisten kanavien sisältöä. Nostoja tehdään erityisesti julkaisuista, joissa urheilijat näyttävät paljasta pintaa. Helsingin Sanomien julkaisemassa jutussa neljä urheilijaa kertoo suhteesta kehoonsa ja siitä, miksi he paljastavat Instagramissa myös paljasta pintaa. Uimari Ida Hulkko kertoo jutussa, että jos hänen elantonsa ei riippuisi sisällöntuotannosta ja media-arvosta, hän ei hakeutuisi julkisuuteen millään tavalla.
Urheilun kaupallistumisen myötä mediajulkisuudesta on kuitenkin tullut näkyvä osa kilpaurheilua. Urheilijat myöntävät, että tietynlaiset kuvat keräävät enemmän tykkäyksiä ja seuraajia. Mikä merkitys näillä sitten on? Sponsorit. Ammattiurheilu pyörii pitkälti sponsorituloilla. Sosiaalinen media saattaa jopa mahdollistaa sen, että urheilija voi urheilla ammatikseen. Erityisesti naisurheilijoiden kohdalla tämä on yleistä, sillä naiset saavat urheilusta vähemmän palkkaa kuin miehet. Harvoin urheilijat kuitenkaan tekevät julkaisuja urheilun kustannuksella.
Naisurheilu on perinteisesti saanut vähemmän näkyvyyttä mediassa kuin miesurheilu vähäisemmän arvostuksen vuoksi. Olemme tottuneet katsomaan miesten urheilua ja ajattelemaan, että se on ainoaa oikeaa urheilua. Tämä on johtanut siihen, että naisurheilu nähdään toissijaisena, ja media on ollut mukana rakentamassa tätä ulkonäkökeskeisillä mediaesityksillä. Urheilumaailmassa on todella paljon sisäistettyä naisvihaa ja valitettavasti joudun myöntämään itsekin syyllistyneeni siihen. Media heittää oman suolansa tähän keittoon esityksillä, jotka vähättelevät naisurheilijoita. Ongelman ydin piilee kuitenkin yhteiskunnan rakenteissa, ja niin pitkään kuin tämä ongelma hiljaisesti hyväksytään, se ei tule muuttumaan.
Viimeisen viiden vuoden aikana tilanne on kuitenkin kääntynyt hieman parempaan suuntaan, kun naisurheilu on saanut lisää media- ja tv-näkyvyyttä. Esimerkiksi Yle lupasi vuonna 2017 nostaa naisten palloilulajien otteluiden tv-näkyvyyden samalle tasolle kuin miesten sarjoissa.
Suurin muutos, mitä naisurheilun mediaesitykset ja -näkyvyys tulevaisuudessa tarvitsevat, on asennemuutos.
Jutussa on hyödynnetty Riitta Pirisen väitöskirjaa Urheileva Nainen lehtiteksteissä sekä mediaurheilututkija Riikka Turtiaisen haastattelua. Kuuntele, mitä ajatuksia Turtiaisella on naisurheilijoiden ulkonäkökeskeisistä mediaesityksistä.